Mehevä kehnäsienipiirakka!

Lupaan, että kunhan tämä sienikausi on ohi, niin plokkaan muustakin kuin sienistä, mutta kun niitä on niin paljon, niin monenlaisia ja ne on pakko joko syödä tai säilöä.
Muutamia kertoja olen tahallani jättänyt illan koiralenkiltä korin ja sieniveitsen. Ettei tulisi poimittua sieniä -  eihän se auta. 

Sitten on fliissin hihat solmussa ja sienet sisällä. Eilen löytyi ihan mahtava populaatio mustavahakkaita, joita muina vuosina löytyy vähäisesti ja usein jo valmiiksi syötyinä. Tämä perhe oli hyvässä kunnossa, kunnes sieniveitsi iski. Lisäksi keräsimme Kohderyhmän kanssa pikkuisia kehnäsieniä (ja lampaankääpää ja rouskuja), sillä hiukan isompana ne mielestä alkavat tuoksua jotenkin tympeiltä. Mutta pienet, äitinsä rinnoilta riistetyt pikkusienet ovat namia.

Mustavahakkaat päätyivät vaatekuivuriin rapsakoitumaan melko isoina paloina. Ne on Kohderyhmä jo napsinut pikkuhiljaa ihan sipseinä läppärin ääressä istuessaan, mutta kehnäsienet päätyivät piirakkaan tai kahteen.

Tämä on variaatio netissä monella nimellä pyörivästä tonnikalapiirakasta, joka on paitsi kohtuullisen kevyt myös herkullinen ja sikahelppo.

Mehevä kehnäsienipiirakka

Pohja:
200g turkkilaista jugurttia
1 muna
2,5dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
hiukan suolaa ja juustoraastetta

Täyte:
200g turkkilaista jugurttia
2 munaa
200 g kehnäsieniä prepattuna ja silputtuna
1 prk tonnikalaa valutettuna
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi raastettuna (ei puristettuna)
pari kevätsipulia silputtuna
1,5dl juustoraastetta (esim. gruyere tai cheddar toimivat hyvin)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Piko tuoreet kehnäsienet pannulle ja höyrytä liika neste pois, mutta älä kuivata liikaa. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sieniin.

Sekoita pohjan ainekset kulhossa ja levitä se voidellun vuoan pohjalle rennolla kädellä.

Sekoita kaikki täytteen aineet vaikka samassa kulhossa, sillä piirakan täytteet uppoavat muutenkin taikinaan sopuisasti. Tähän sopivat mainiosti tuoreet yrtit, mutta kannattaa vältellä liian päällekäyviä makuja. Kaprikset toisaalta toimivat ihan hyvin kohtuullisessa määrin.
Kannattaa käyttää laadukasta tonnikalaa, joka on isoina paloina - hiutaleita en itse käytä.

Levittele täyte taikinan päälle ja ripota päälle halutessasi vielä hiukan juustoraastetta. 

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on aika paksu, joten sen kypsyminen vie aikansa. 

Piirakka on hyvää niin lämpimänä kuin kylmäkin ja raikas salaatti
tekee siitä aterian.

Munakasrulla kultaisista lampaankäävistä

Lampaankääpä on sienistä rakenteeltaan ehkä kaikkein upein; silkinsileä mutta samalla rapsakka herkku. Sieniä vihaavat kummajaisetkin yleensä muuttavat mielensä hyvin laittettua lampaankääpää maistettuaan. Kypsän sienen ihana sitruunanvärinen malto on vielä kuin kruunu tälle herkulle. Maku on lempeä ja siihen on helppo yhdistää monia muita.
Kuten muutkin sienet, lampaankääpä on parasta tuoreena. 

Lohta voisi olla vähemmänkin.

Munakasrulla

5 munaa
2,5dl maitoa
loraus kermaa
1 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
valkopippuria
30 parmesanraastetta

Täyte

2-3 dl esikäsiteltyjä lampaankääpiä
1 rkl voita
makea sipuli
100 g tuorejuustoa 
150 lämminsavulohta tai 100g kylmäsavulohta
reilusti tuoreyrttejä (persilja, timjami, korianteri, tilli - yhdessä tai erikseen)

Tee munakastaikina ja paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä noin 20 minuuttia 200 asteessa. Kumoa leivinpaperille hiukan jäähtymään ja odottamaan täyttämistä.

Kuullolta voissa esikäsiteltyjä sieniä (viipaloi tuore lampaankääpä noin 1/2 sentin viipaleiksi ja haihduta pannussa ylimääräinen neste pois. Silppua sienet pienehköiksi paloiksi) pannussa sipulisilpun kera kunnes sipuli hiukan laiskistuu. Suolaa ja pippuroi.
Notkista tuorejuusto ja lisää sienet, sipuli ja yritit. Sekoittele ja maista. Levitä täyte munakkaalle ja murentele savulohi tasaisesti täytteelle.

Rullaa ja laita tuorekelmussa, saumapuoli alaspäin jääkaappiin tekeytymään. 

Sanomattakin varmaan selvää, että täytettä voi tuunata ihan loputtomasti: piparjuuri tai chili toimivat loistavasti ja pieni määrä täytteeseen käänneltyä kermavaahtoa juhlistaa lopputulosta.

Gluteeniton tästä syntyy ihan helposti jättämällä jauhot pois tai korvaamalla ne jollakin sopivalla.

Lampaankäävän erottaa typäskäävästä viimeistään pannulla - lampaankääpä muuntuu kauniin sitruunan väriseksi ja typäskääpä oranssiksi. Mutta ei huolta, ei niissä ole kuin makuero - myrkytysvaaraa ei ole.

Carpaccio herkkutateista - naaam

Kun tatteja tulee paljon ja pakastin pursuaa kantta myöten, voi vielä kokeilla jotakin erilaista. Tätä ei meillä kotona syöty - nykyajan turhuuksia tämmöset karpatsiot.

Helppo ja herkullinen on tämä alkupalana tarjottava herkku. Mutta! Tämä edellyttää todella tuoreita, napakoita ja puhtaita herkkutatteja. Kaikkein mieluiten pieni napakka männynherkkutatti.Isommista virheettömistä tateista kannattaa käyttää vain lakki ilman pillistöä.

Herkkutattiherkku kahdelle

Hiukan isompi lautanen seuraavalla kerralla!

4 kpl pientä napakkaa herkkutattia (n.8-9cm)
2 rkl oikein hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl hyvää tummaa balsamicoa
1/2 pientä valkosipulia
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Laadukasta parmesania
(Puolikas oikein hienoksi silputtua salottisipulia)

Puhdista tatit tarvittaessa pyyhkimällä kostealla puhtaalla pyyhkeellä. Viipaloi ne pitkittäin noin  3mm paksuiksi siivuiksi.
Sekoita öljy, sitruuna, balsamico ja mustapippuri keskenään ja raasta ihan hiukan valkosipulia joukkoon. Valkosipulin voit jättää pois, jos et ole sen ystävä. Maista hiukan ja lisää tippa hunajaa, jos sitruuna on liian napakka.
Marinoi sieniä muutama minuutti. Pullasuti on hyvä väline varmistaa, että tatit saavat tasaisen kylvyn. 
Laita tatit laakealle vadille nätisti vierekkäin. Ripottele hyvää sormisuolaa pintaan. 

Kauniimman tuloksen kyllä saa, kun pirskottelee marinadin puhtaiden sienten päälle suoraan tarjoiluvadille. Makuasia tämäkin.

Lisää reilusti parmesanlastuja tai murustettua parmesania. Raaste ei toimi tässä, ja auta armias, ei missään nimessä se purkissa myytävä lastulevy.
Lastuja saa muuten näppärästi veisteltyä perunankuorimaveitsellä. 
Silputun sipulin voi ripotella somasti pintaan, mutta sitä ei saa olla paljon. Toimii myös ihan hyvin ilmankin.

Taivas kuusenleppärouskuista!

Näitä saa niin harvoin. Kuusenleppärousku on siis ihan paras sieni, mutta silloin harvoin kun niitä löytää, ne ovat usein niin toukkaisia, että saalis tuppaa kutistumaan minimaaliseksi.

Tänä syksynä onnisti ja löysimme vastasyntyneen katraan ennen ötököitä. Kuusenleppärousku on paitsi mielettömän kaunis kaikkine oranssin, vihreän ja lilan sävyineen, myös kuin valmiiksi maustettu. Raakaa sientä maistaessa löytyy pähkinää, pippuria ja vahvaa umamia. 

Näitä ei kannata säilöä vaan syödä saman tien. Tämä on resepti on kokeiltu ja hyväksi havaittu!

Gratinoidut leppärouskuleivät kahdelle

• Joko iso litteä kaurasämpylä halkaistuna tai pari kunnon
  siivua maalaisleipää
• 20 g voita + leipien voiteluun vähän
• 2-3 dl tuoreita kuusenleppärouskuja
• puolikas sipuli silputtuna
• pieni valkosipulinkynsi silputtuna
• 1,5 rkl vehnäjauhoja (tai muuta suurusta)
• 1,5 dl maitoa
• 2 rkl kermaa
• valkopippuria
• 1 tl tabascoa
• cayennepippuria
• sileälehtistä persiljaa
• 30g vahvaa cheddaria tai gruyerea raasteena
• 4 siivua salamia tai muuta hepettä

Paahda halkaistut leivät ja anna jäähtyä. Silppua sienet reiluiksi paloiksi ja haihduta pannulla liiat nesteet. Lisää pannulle pari ruokalusikallista voita sekä silputut sipulit ja pyörittele hetki keskilämmöllä. Hiukan suolaa ja pippuria sienille. 

Kun sipulit ovat hiukan kuulastuneet lisää joukkoon jauhot ja kypsennä vielä noin minuutin verran, jotta jauho kypsyy. Lisää maito ja sekoittele reippaasti, jottei paakkuunnu. Maitoa sen verran, että syntyy paksuhko kastike/muhennos. Lisää kerma ja ota pannu lämmöltä. Lisää joukkoon hienoksi raastettu juusto ja tabascoa maun mukaan. Cayennea jos olet sen ystävä. Tämän ei pidä olla tulinen, mutta sellainen hieno taustahehku on hyvä. Viimeksi pieni kourallinen persiljaa tai muuta lempiyrittiä.

Voitele leivät ja silppua niille joko hiukan salamia, maukasta kinkkua tai savukalaa.  Kauho muhennos leiville ja paiskaa uuniin ylälämmölle 200 asteeseen.

Valmista on kun gratiini on kauniisti ruskettunut - 10-15min.

Kyllä tämä toimii muillakin hyvillä tuoreilla metsäsienillä. Esimerkiksi haperot, jotka pannulla käytetettynä säilyttävät ihanan rapeuden tuppaavat olemaan aivan aliarvostettuja niiden hankalan rakenteen vuoksi - haperoita ovat. Kannattaa silti kokeilla.

Tuli muuten mieleen, että pitääkin kokeilla kohokkaana. 

Sienikorin pohjalle kuuluu aina Ylä-Satakunta.

Paahdetut paprikakääröt - vaivan väärtit

Kun kääröjen antaa rauhassa tekeentyä jääkaapissa ne saa näyttämään huomattavasti siistimmältä kun nämä, heti tarjolle pannut.

Tämä on ihana kesän kylmä alkupala, mutta toimii ympäri vuoden. Alkuperäinen resepti on italialaisesta keittiöraamatusta.
Helppo ja todella herkullinen, joka sopii useimpien palettiin! Kun törmään kaupassa laadukkaisiin punaisiin tai keltaisiin paprikoihin, niin ostan. Nämä syntyvät yleensä pelkästään jääkaapin ja kuivakaapin sisällöstä. Makeimmat versiot saa punaisista paprikoista, mutta keltaisia yhdistämällä saa silmäniloa lautaselle.

Kuvan paprikat eivät ole ehtineet kunnolla asettua jääkaapissa, ja ovat siitä syystä hiukan läjämäisiä.

Täytetyt paprikakääröt neljälle

4 makeaa punaista paprikaa
1 purkki hyvää tonnikalaa valutettuna (öljyssä)
1 sellerinvarsi kuorittuna ja pienen herneen kokoiseksi silputtuna
10 mustaa oliivia silputtuna
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
1 - 1,5dl sileälehtistä persiljaa silputtuna
4 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Aloita polttamalla paprikat aivan karrelle. Tämä onnistuu helpoiten uunin grillitoiminnolla, mutta muutkin keinot ovat sallittuja. Tärkeintä on todella saada paprikoiden nahka poltettua kunnolla joka puolelta. Tämä raaka käsittely antaa niille ihanaa makeutta ja paahteisuutta, joka on tämän ruokalajin ydin. Laita poltetut paprikat kulhoon ja peitä hetkeksi tiukalla kelmulla. Tee sillä aikaa täyte.

Valuta tonnikala hyvin ja sekoita kaikki muuta ainekset kulhossa. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla.

Jos paprikat ovat nyt riittävän jäähtyneitä, voit kuoria ja poistaa siemenet varovasti. Jos olet malttanut kärventää kunnolla, paprikan kannan pitäisi irrota kevyesti vetämällä ja tuoda samalla siemenet pääosin ulos. Loput kuorenpalat saa pois talouspaperilla pyyhkimällä, mutta pienet kuorihiput eivät haittaa, vaan pikemminkin korostavat paahtunutta makua. Liruta vielä paprikoista valuva neste täytteen sekaan.
Jaa paprikat varovasti käsin niiden omien jaokkeiden mukaan joko kolmeen tai neljään osaan. Tämä riippuu miten isoja yksilöitä olet löytänyt. Lado paprikat leikkuulaudalle kuoripuoli alaspäin ja jaa täyte tasaisesti niille. Laita täyte keoksi yhteen kohtaan ja kääri hellästi rullalle.
Lado rullat saumapuoli alaspäin pieneen vuokaan ja peittele kylmään, kunnes olet valmis laittamaan tarjolle.
Leikkaa rullat terävällä veitsellä keskeltä poikki ja nosta pystyyn leikkuupuoli ylöspäin.  Maista pieni pala paprikaa ja lisää hiukan vaahterasiirappia, jos et ole tyytyväinen niiden makeuteen. Yleensä raju paahtaminen kuitenkin makeuttaa ne kielelle sopivaksi. Asettele ne tiiviisti toisiaan vasten ja koristele persiljalla.
Nämä voi hyvin tehdä vaikka muutamaa päivää etukäteen, ne melkein vain paranevat, kun maku tasaantuu. Lisäksi käsittely on helpompaa kun saavat jäähtyä ja levätä.

Kesädillat - helppo ja herkullinen iltapala

Kun illalla tekee mieli jotain pientä suolaista, valmiit pehmeät tortillapohjat ovat erinomainen lähtökohta. Itse pidän niitä pakastimessa suljettavassa muovipussissa, josta voi ottaa tarvitsemansa määrän.
Jos on glutkuongelma, niin puhtaita maissitortillojankin on saatavilla.

Käytän yleensä niitä pienempiä versioita vehnätortilloista, mutta isot menevät yhtä hyvin, jos on sopiva pannu.

Näihin voi laittaa minkä tahansa lempitäytteen, kunhan muistaa käyttää jotakin joka "liimaa" lätyt toisiinsa.

Kahdelle sopiva setti

• 4 pientä pehmeää vehnätortillaa (voivat olla vielä jäässä)
• 40 g suosikkijuustoasi ohuina siivuina. Port salut -tyyppinen toimii esimerkiksi oikein hyvin
• tuoretta basilikaa, julienne
• 8 siivua parmankinkkua, kinkkua, salamia tai mitä kaapissa on
• pala punaista paprikaa ohuina siivuina
• 2-3 rkl sinihomejuustoa murustettuna
• kevätsipulia tai makeaa sipulia ohuen ohuina siivuina
• Makeaa chilikastiketta ja chilisiivuja tarjolle.

Valmistele kaikki täytteet sopiviksi paloiksi/siivuiksi pannuun laitettavaksi. Kesädilla tehdään kerralla, eikä aikaa silppuamiseen ole, kun pannu on tulilla.

Laita pannu ilman rasvaa kohtuulämmölle ja sille ensimmäinen läpyskä. Kuorruta ensimmäinen kerros kinkulla, paprikalla ja juustolla, mutta maltilla. Ei liikaa yhteen kerrokseen.

Laita toinen tortilla edellisen päälle ja paina ja pyörittele rohkeasti läpyskää kämmenellä, kunnes pohjimmainen lettu on saanut kauniin värin ja lämpö alkaa tuntua kämmenessä. Käännä tekele lastan ja kämmenen avulla ympäri ja laita uusi kerros täytteitä kuumalle paistuneelle puolelle. Uusi tortilla täytteiden päälle ja jälleen kämmenellä painaen ja pyöritellen saat kerrokset liimattua yhteen. Käännä ja täytä vielä kerran samalla metodilla.
Periaatteessa tästä voi tehdä vaikka miten monikerroksisen, mutta neljä on yleensä ihan hyvä setti.

Nosta valmis kesädilla leikkuulaudalle ja leikkaa joko neljään tai kuuteen osaan. Pitsaleikkuri on muuten tässä oiva apuväline.

Laita tarjolle makean chikastikkeen ja basilikan kanssa.

Kuten sanottu omat lempitäytteet löytyvät ja perusideaa on todella helppo varioida. Maistuu muuten lapsillekin.

Raparperipiirakka - ei enempää eikä vähempää

Tomusokerilla naamioitu!

Keittiöjumalatar Mysi Lahtinen kirjoitti 90-luvulla Hesarin kuukausiliitteeseen aivan korvaamattomia reseptejä. Keräsin ne aikoinaan kaikki, ja ruuan tahrimat lehdenriekaleet kaivetaan edelleen säännöllisesti esiin. Paahtovanukas, grillattu vasikanmaksa pinaattipedillä, moskovanpata ovat takuuvarmoja menestyksiä kerta toisensa jälkeen. Jotkut niistä löytyvät Mysin keittokirjoista, mutta esimerkiksi tämä raparperipiirakka ei ainakaan tällaisena versiona ole löytynyt. Jaan sen siis tässä ja takaan että jos noudatat alkuperäistä, pedanttista ohjetta, et pety.

Mysin raparperipiirakka (HS kuukausiliite joskus 90-luvulla)

1/2 litraa raparperinpaloja

2 rkl hunajaa
1/2 dl sokeria (tai 1 dl)
2 tl perunajauhoja
kanelia

100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria (tai aitoa)
2 rkl sitruunamehua

1 dl kermaa
1 muna

Voitele irtoreunainen piirakkavuoka, jonka reuna voidaan irrottaa (n.20cm halkaisija).

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita raparperinpalat, sokeri ja hunaja kulhoon ja jätä mehustumaan.

Nypi kylmä voi ja jauhot murustukseksi, lisää sokeri ja vanilja ja sekoita taas kevyesti. Jos olet makean ystävä, niin lisää hiukan sokeria. Viimeksi kylmä sitruunamehu taikinaan pikaisesti sekoittaen. Älä vaivaa taikinaa liikaa, ettei se sitkisty.
















  Painele murustus vuokaan huolellisesti reunoja myöten.


Uuniin kymmeneksi minuutiksi

Heitä perunajauho raparperinpalojen joukkoon, sekoita ja kaada palat

pohjan päälle tasaisesti. Ripottele kaneli pintaan.


Paista nyt piirakkaa noin 10 minuuttia ja tee sillä välin kuorrutus. Vatkaa kerma melkein vaahdoksi, lisää siihen yksi hyvä kananmuna ja vatkaa vielä tovi. Kaada kerma paistoksen päälle ja paiskaa uuniin vielä 20-30 minuutiksi.


Ja vielä uuniin toviksi.

Lämpimän piirakan kanssa maistuu kylmä vaniljajäälö, mutta vielä paremmin

Mysin vaniljakastike!
4 dl kermaa
vaniljatanko
3 keltuaista
2 rkl sokeia

1 dl kermaa

Keitä vaniljatankoa hiljalleen kermassa noin 10 minuuttia. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kulhossa vaahdoksi. Vatkaa vähitellen joukkoon keitetty kerma, josta vaniljatanko on poistettu (kaavi siemenet kerman joukkoon). Nosta kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista kunnes kastike sakenee. Varo ettet valmista munakokkelia vaniljakastikkeen sijaan.
Vatkaa 1 dl kermaa vaahdoksi ja kääntele kastikkeen joukkoon. Peittele ja jäähdytä hyvin jääkaapissa.
Takuuhyvää!

No niin ja sillä välin kun kirjoitin tätä tekstiä piirakkani pääsi kärähtämään reunoilta. Käytin reseptiin liian suurta vuokaa, josta tulee ihanan ohut piirakka, mutta varsin herkkä palamaan :-).

Jambalaya tanssii kielellä!

Jaskan jambalaya!

Kohderyhmä hemmotteli minua äitienpäivänä herkkupäivällisellä. Maustehieruinnostukseni vaikutti tähänkin, ja kun kerran sain toivoa, pyysin häntä valmistamaan jambalayaa. Olin itse aiemmin viikolla tehnyt ison purkillisen cajunmausteseosta, joka on oleellinen osa jambalayan valmistusta.

Perusseos cajunhieruksi*- kaikki aineet kuivia:

1 rkl mustapippuria

Cajunmausteet

1 rkl cayennepippuria
1 rkl paparikajauhetta
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 rkl merisuolaa
2 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl timjamia
1 rkl oreganoa

Sekoittele sopuisaksi.

Jambalaya kahdelle

1 kanan rintafile
1 mausteinen makkara (esimerkiksi kielbasa toimii hyvin)
10 cm pätkä tulista chorizoa
150 g isoja katkarapuja tai 6 tiikerirapua (suosin katkarapuja, mutta makuasia)
isohko sipuli silputtuna
pieni vihreä ja punainen paprika
1 iso varsisellerin varsi
3 isoa tomaattia silputtuna
3 laakerinlehteä
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna
litran verran kana- tai kasvislientä
2 dl pitkäjyväistä riisiä
2 rkl kasvisöljyä
1 rkl worcestershirekastiketta

Pilko kana ja makkara sopiviksi ja hiero cajun mausteseosta reilusti palojen pintaan. (Ylläolevan ohjeen määrä on suurempi, joten siitä riittää useampaan ateriaan.) Voit laittaa kaikki muovipussiin ja mausteet perään. Pussia möyhentämällä saat mausteet tarttumaan kunnolla. Laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.

Tästä se lähtee

Valitse riittävän iso vokki tai pannu heti alkuun, ettei tule myöhemmin ongelmia. Silppua sipuli, paprikat, valkosipuli ja tomaatit. Kuumennä öljy ja paista sipulia, selleriä ja paprikoita ensin kuumassa pannussa 2-3 minuuttia, laske keskilämmölle ja lisää pilkottu valkosipuli, tomaatit ja laakerinlehdet. Pyörittele kunnes hiukan kuultavat.  

Ihana chirizoöljy maustaa heppeet

Lisää pannuun riisit ja worcestershirekastike ja pyörittele kunnes riisi on imenyt nesteet itseensä. Ala lisätä kanalientä muutamissa erissä. Tästä ei nyt tehdä risottoa, joten ei tarvitse olla niin tarkkana sen lisäilyn kanssa. Pääasia, ettei tule liian kuivaa.

Sillä välin kun riisi kypsyy valmista osa heppeistä. Laita silputut chorizoviipaleet pannuun keskilämmölle ja pyörittele kunnes ihana chiliöljy irtoaa ja makkarat saavat vähän väriä. Poista chorizot pannulta ja laita syrjään. Paista osa kanasta, makkaroista ja ravuista pannulla kauniiksi chorizon öljyssä. Laita myös sivuun odottamaan tarjollelaittoa.
Jatka jamabalayan valmistusta kunnes riisi on al dente. Lisää kana ja makkara ja kypsytä vielä noin 10 minuuttia. Jos käytät raakoja tiikerirapuja lisää ne nyt ja hämmentele kunnes ravut ovat kypsiä. Katkaravut voi lisätä aika loppumetereillä, etteivät sitkisty.

Tässä vaiheessa riisin pitäisi olla mehevää ja kypsää ja sopivasti imenyt ihanat vihannesmehut ja cajunmausteen aromit.

Maista ja säädä suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan. Astettele erikseen paistetut heppeet ihanuuden päälle ja lisää reilusti sileälehtistä persiljaa tai kuten kohderyhmä tässä versiossa, tuoretta korianteria. Tarjolle kunnon siruunanlohkon kera!

Eikä edes kovin raskasta. 

Ai että pysyinkö poissa keittiöstä! En tietenkään. Mikään ei ole ihanampaa, kuin seurata vesi kielellä ja viinilasi kädessä raavaan miehen paneutumista kokkailuun. Sitäpaitsi kohderyhmä on ihan mestari tekemään risottoja, joten tämä oli hänelle lastenleikkiä.

Ihan taivas. Kiitos!

* Tuo hieru terminä ei ole ihan itse keksimäni, vaan juontaa juurensa suurin piirtein Rooman vallan aikoihin, jolloin Suomessa oli vielä jonkinlainen yritys säilyttää suomen kieli ja estää vierasperäisten sanojen pääsy sanavarastoomme. Yksi tämän kielipoliisikomitean loistavista ehdotuksista oli termi "hierukieppo", joka olisi korvannut nykyään käytössä olevan roll onin. Ostoskoriin poimittaisiinkin Rexonan hierukieppo eikä Rexona roll on. Samoilta ajoilta erästä työtoveriani kutsuttiin tuolla lempinimellä. Liekö syynä kiiltävä pyöreä päälaki, jota vain kevyt hiusseppele somasti ympäröi.
Samainen ryhmä muuten yritti kiivaasti uskotella, että tietokoneen näppäimistössä ei ole enteriä, vaan vuoronäppäin. Viisaus voitti lopulta, kun käyttäjäneuvonnan vastaajat kyllästyivät puheluihin, joissa väittiin, ettei heidän näppäimistössään sellaista ole. Ihan samoin kuin ei sitä any key -näppäintäkään.

Grilli kuumaksi eli pienhiukkasten puolesta!

Kanavartaat tekeillä elokuussa 2013

Meillä grillikausi alkaa heti kun ulkona tarkenee paksuihin savutamineisiin pukeutuneena. Eilenkin nuotio syttyi vaikka lämpömittarissa ei kaksinumeroisia lukuja ollutkaan. Meillä on mukava kaasugrilli ja ihan kelpoinen pöytägrilli/parila -yhdistelmä, mutta parhaat ruuat jotenkin aina syntyvät nuotiohiilloksella.

Vaikka kuulen korvissani raivokkaiden pienhiukkasvihaajien murinan julistan, että nuotion ympärillä on kaasugrilliä huomattavasti mukavampi istuskella. Meillä sudeettialueilla syttyy kyllä nuotio aina kun sää sallii. Ja se sallii aika usein. Kummipoikamme joskus naureskeli sarkastisesti, kun sinnikkäästi istuimme nuotiolla sateenvarjot pään päällä. Sopiva sää on korvien välissä. Sitäpaitsi se edistää kanssakäymistä ympäristön kanssa, kun savu houkuttelee lähinaapureita makkarapaketit kainalossa kehään.

No, vekkulit Pricen tanskalaisveljekset kokkailivat viime viikolla Elviksen lempiruokia ja siitä innoittuneena päätin tehdä kevään ensimmäisen rubin, eli kuivan mausteseoksen grilliruualle. Testasimme sitä eilen luullisiin broilerin rintafileisiin ihan kohtuullisella lopputuloksella. Tosin kypsensin fileitä hieman ensin uunissa, sillä hiilloksella isojen kanakimpaleiden kypsentäminen alusta loppuun on aika haasteellista.

Tässä tulee myös kiintoisa kosketus aikaisemmin välttelemiini sipuli- ja valkosipulijauheisiin. Miksi olen niitä välttelyt johtuu suoraan sanoen ennakkoluuloista. Olen ajatellut, että tuore tavara on aina kuivattua parempi, mutta joudun myöntämään olleeni VÄÄRÄSSÄ.
Kuivissa mausteseoksissa on se juju, että niiden pitää olla kuivia, jotta ne tarttuvat ja maustavat hyvin pääraaka-aineen. Kuivissa sipulijauheissa on myös makumielessä iso ero tuoreisiin. Olenkin törmännyt resepteihin, joissa käytetään sekä tuoretta, että kuivaa sipulia. Jauheessa tuoreen sipulin eteeriset öljyt eivät hyökkää agressiivisesti makunystyröiden kimppuun, vaan se maustaa ruuan lempeämmin ja tuo silti sopivan sipulin makeuden ja sen oman aromin esiin.

Maustehieru eli rub(i) kanalle tai possulle:

Valmiina grilliin!

2 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sinappijauhetta
1 rkl mustapippuria
1 rkl cayennepippuria (tai vähemmän jos et ole tulisen ystävä)
1 rkl paprikajauhetta
1 tl savustettua paprikajauhetta (tämän kanssa olen varovainen)
2 rkl suolaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl jauhettua sumakkia (ei haittaa jos ei löydy kaapista)

Seoksen suola kannattaa tarkistaa maistamalla hiukan - siis että on riittävästi.
Puhdista ja kuivaa kana tai liha ja hiero reilusti mausteseosta pintaan. Tässä ei kannata säästellä vaan käyttää niin paljon seosta, kun saat kiinnittymään. Annoksesta riittää kuitenkin pariin ruuanlaittokertaan. Seos säilyy tiiviissä purkissa pidemmänkin aikaa.
Tämän voi kypsentää uunissa 200°, kunnes pinta on ihana ja rapea, tai kuten minä: ensin esipaisto noin 15 min. uunissa ja loppusilaus ja kunnon grillipinta hiilloksella.

Kävi muuten taas ne klassiset, että kypsä tuote ehti haihtua ennen kuvausryhmän saapumista. Ensi kerralla - ehkä.

Paskisburger - kesäklassikko!

Paskis on perheemme jaettu kesäpaikka, ja se sijaitsee
pienenpienellä Saimaan saarella. Saaren nimi on paperilla jotakin paljon hygieenisempää, mutta kansan suussa saari on aina ollut Paskoluoto, josta kotoisa Paskis on aikojen saatossa muotoutunut.

Paskis on julistautunut itsenäiseksi valtioksi jo muutama vuosikymmen sitten ja riippuen hallitsijoiden (sisko ja sen veli) tuulesta se on joko monarkia tai tasavalta. Alueen luonnonvarat ovat melko rajalliset, ellei järvivettä ja satunnaisia haukia lasketa. Paskiksella on oma, nestemäinen valuutta eikä saarella juuri viitsi pidempiä aikoja viettää ilman käypäistä käteistä.

Paikalla on merkillinen voima taannuttaa kansalaisensa muutamassa päivässä metsäläiseksi, joka käyttää samaa T-paitaa vuorokauden ympäri ja jonka päivärytmi kulkee maistuvasta ateriasta toiseen. Aamiaisella mietitään mitä syödään illalla ja laskeskellaan riittääkö valuutta vai vaatiiko mantereella käyntiä. Välillä nukutaan, uidaan ja saunotaan. Tai maataan riippumatossa kirjan kanssa.

Hyökkäyssuunnitelma tekeillä.

Siitä huolimatta, että sähköä syntyy rajallisesti aurinkopaneelin kautta, eikä saarella ole omaa kaivoa, siellä ei koskaan ole tarvinnut syödä huonosti. Hiukan soveltamista se kyllä aika ajoin vaatii.

Paskisburger on syntynyt joskus 80-luvun lopulla näihin olosuhteisiin. Resepti heijastaa omaa aikaansa, ja olen itse keventänyt sitä hiukan aikojen saatossa. Hyvää se kyllä on alkuperäisessä muodossakin. Tämä valmistuu aika isolle porukalle samalla vaivalla - laadusta tinkimättä.

Burger koostuu hyvästä maalaisleivästä (vaalea leipä, mehevä sisus, rrrapea kuori), herkkusienimuhennoksesta, yrttivoista ja kokonaisena grillatusta sisäfileestä.


Paskisburger 4-6 hengelle
Kokonainen sisäfile (tai sopiva pala jos syöjiä on vähän)
öljyä
suolaa
pippuria
Hyvää maalaisleipää (Fazerin versiota on yleensä hyvin saatavilla jopa mökkipaikkakunnilla)
Sienimuhennokseen
Tuoreita herkkusieniä pari rasiaa (saa korvata esim tateilla tai muilla tuoreilla metsäsienillä)
suolaa
dijonin sinappia
kermaa tai smetanaa
Yrttivoihin:
tuoretta voita
persiljaa
timjamia
dijonin sinappia
valkosipulia
merisuolaa
mustapippuria

Aloita yrttivoista. TÄTÄ EI VOI OSTAA KAUPAN KYLMÄALTAASTA! Ei voi puhua samana päivänäkään makumielessä, eikä yrttivoi todellakaan ole vaikea tehdä! Ota tuore kirnuvoi lämpimään - huoneenlämpöisenä se on helppo työstää. Ei toki saa päästää sulamaankaan. Muussaa voi haarukalla, lisää raastettu valkosipuli, silputut yrtit, dijon ja suola. Tähän käyvät muuten melkein mitkä tahansa tuoreet yrtit, joita sattuu olemaan ikkunalaudalla.  Sekoita kunnes maustevoi on melko tasaista. Muodosta siitä tuorekelmun avulla sopiva pötkylä ja laita se pakkastelokeroon tai ainakin kylmään odottelemaan.

Ota liha mökin lämpöön noin tunti ennen grillausta. Poista kalvot ja siisti file. Kuivaa liha ja hiero hellästi öljyllä kauttaltaan, pippuroi ja suolaa. Grillaa hyvällä hiilloksella joka puolelta, niin että saat lihaan oikein napakan ja paahtuneen pinnan. Tämä vaatii vahvan ja kestävän hiilloksen, koska meillä liha tehdään alusta loppuun puuhiilloksella. Voi sen viimeistellä uunissakin, jos usko loppuu. Kokonaisessa fileessä on se hyvä puoli, että siitä löytyy yleensä sopivasti kypsennettyä lihaa jokaisen syöjän makuun. Laita file folioon vartiksi vetäytymään kun olet saavuttanut halutun kypsyyden.

Kun liha on paiskattu grilliin ja yrttivoi on tekeytymässä ota sienet laudalle. Perusvalkoiset herkkusienet toimivat tässä mainiosti. Puhdista sienistä multa pullasudilla ja talouspaperilla. Kuutioi sienet suurinpiirtein tasakokoisiksi. Jostakin syystä viipaloiduista sienistä tehty muhennos maistuu ihan erilaiselta kuin kuutioiduista. Pienet sienet voi laittaa vain neljään osaan, isommat useampaan. Sienet kattilaan jossa hiukan voita ja kattila liedelle kohtuulämpöön. Pyörittele sieniä kunnes hiukan laiskistuvat. Lisää kerma tai smetana ja anna tekeytyä sekoitellen ihan rauhassa. Kummallista kyllä kuutioidut sienet kestävät hyvin hauduttamista menettämättä napakkaa rakennetta. Kun tuotos vaikuttaa sopivan sakealta, mausta suolalla, dijonsinapilla ja valkopippurilla.
Nyt ollaan lähellä!


Tammenherkkutatti - Paskiksen omaa satoa!

Leikkaa maalaisleivästä jokaiselle vähintään kämmenen kokoinen lautanen. Pirskottele oliiviöljyllä ja grillaa nopeasti rapsakka ruskea väri molemmin puolin leipää.
Laita leipä lautaselle, leikkaa jokaiselle fileestä halutun kypsyisiä, noin 1cm paksuisia viipaleita. Asettele liha leivälle, leivän päälle puolen sentin siivuiset yrttivoikiekot ja kylkeen sienimuhennosta.

Suolaa ja pippuria pöytään tai kannon nokkaan. On hyvää, joskin suhteellisen brutaalia.
Jokainen voi tykönään miettiä haluaako keventää korvaamalla vaikkapa leivän burgerista esimerkiksi salaatilla. Sitten se vain ei ole enää Paskisburger.

Kalanperkuuta kalanperkuukivellä!

Vesi ei ole mistään kaukana 

 

Haukiveden tyynen pinnan alla hauet lymyävät - ja salakat järvisimpukoiden kavereina.

Ai että missä kuvat Paskisburgerista! No ei ole. Aina on ollut niin malttamattomia syöjiä , että ei ole ollut aikaa ryhtyä kuvaamaan. Ehkäpä ensi kesänä :-)



Keltaista kanaa - hulluna kurkumaan!

Valitan epätarkkaa kuvaa.

Meidän perheessä(mme) on asioilla tietty järjestys. Ensin kysyn kohderyhmältä mitä hän haluaa syödä ja yritän sitten toteuttaa hänen visionsa parhaani mukaan. Aina se tosin ei toimi, kun oma visioni ylittää (hänen mielestää jyrää)hänen toiveensa.
Eilen se toteutui ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä lopputuos oli molempien mieleen ja visiokin toteutui.













No alku oli hiukan hämmentävä, kun Jaskan ruokatoive oli "keltaista kanaa". Kun yritin udella mitä ihmettä hän tarkoittaa keltaisella kanalla, en oikein saanut vastausta. " Minulla on vain sellainen mielikuva, että haluaisin jotakin keltaista kanaa".

No mikäs siinä. Muistin ostaneeni jokin aika sitten tuoretta kurkumaa, kun sitä kaupassa osui silmiini. Normaalisti olen käyttänyt sitä vain aasialaiseen ruokaan (curryt yms.), mutta olen monasti miettinyt mahdollisia muitakin soveltamisalueita. En vain ole saanut aikaiseksi. Tuore kurkumahan on ihan mielettömän ihana; appelsiinisen aromaattinen tuoksu ja mahtava lempeällä tavalla mausteinen jälkimaku. Puhumattakaan ihanasta keltaisesta väristä (joka muuten värjää sormet ja kielen yhtä tehokkaasti kuin punajuurikin). Tuoreesta kurkumasta puuttuu lisäksi tyystin kurkumajauheen karvaus.

Kaiken tämän lisäksi se on yksi maailman terveysvaikutteisimmista kasveista. Ei ole sellaista tautia, jota kurkuma ei parantaisi syövästä diabetekseen ja ilmavaivoista maksasairauksiin. Saattaa auttaa rahapulaankin - ei voi tietää.

Jaskan keltainen kana.


Parmesania ja kurkumaa!

2 puhdistettua ja kuivattua kanafilettä
2 tl vehnäjauhoa
1 kananmunan valkuainen
suolaa
pippuria
20 g parmesania raasteena
2 pikkusormen kokoista kurkumanjuurta raastettuna
tuoretta timjamia silputtuna

Oliiviöljyä paistamiseen

Raasta parmesan ja kurkuma samaan kulhoon. Sekoittele ne varovasti, niin että muodostuu ihanan keltainen yhdistelmä. Voit lisätä suolan, pippurin  ja timjamin samaan seokseen.

Puhdista ja kuivaa kanafileet. Hakkaa kevyesti kahden kelmun välissä vain hiukan ohuemmaksi, niin saat tasaisemman paistotuloksen. Jauhota fileet kevyesti ja ravista ylimääräinen jauho pois. Tarkoitus on vain saada mahdollisimman ohut tarttumapinta.

Käytä kanafileet valkuaisessa (ohuesti) ja painele sitten kanafileet kurkuma-parmesanseoksessa molemmin puolin. Jos sinulla on hyvä pannu, rasvaa ei välttämättä tarvita, mutta hyvä oliiviöljy kruunaa kyllä tämänkin. Paista maltillisella lämmöllä, kunnes kana on kypsä mutta mehevä.

Itse tarjosin Keltaisen kanan Caesarsalaatin ja muutaman valkoisen parsan kera.
Ei huono!

P.S.Tein muuten tästä innostuneena toisenkin version, joka oli ainakin yhtä hyvä. Mutta siitä tuonnempana.

Puljonkia, puljonkia - sukellus gastronomian perusteisiin!

Ensimmäinen anoppini tarjosi aikoinaan jouluaaton lounaaksi
herkullista lihalientä ja siihen upotetun pasteijan. Anoppini tavat tuntien liemi oli todennäköisesti jostakin laadukkaasta purkista loihdittu, mutta maalaistytölle se oli erikoinen ja maistuva lusikkaruokakokemus. Perinne unohtui ja korvaantui omassa joulupöydässä riisipuurolla ja sekametelisopalla.

Toinen ihana puljonkielämys oli asiakkaan tarjoamilla juhlapäivällisillä Valkoisessa Salissa muutama vuosi sitten. Silloin kuumaa lihalientä ryyditti ihana suolainen tuulihattu. Siitä lähtien olen halunnut ratkaista tuon ihanan ruokahalunherättäjän salaisuuden.

Lihaliemiä vuosien saatossa päiväkausia keitelleenä aavistin, että tässä astutaan ihan eri tasolle. Oikeassa olin.

Yleisö miehineen oli tulossa blinikesteihin ja ajattelin vihdoin kehittää alkuruuaksi jotakin kunnon lihaliemen ympärille.
Asiaan perehdyttyäni opin, että täydellinen consommé, onkin jotakin paljon enemmän kuin vain hyvä lihaliemi. Kirjoja ja nettiä selatessani ymmärsin, että herrojen herkku valmistetaan lihaliemestä ja onkin siis sen jalostettu versio.

Noh, tilasin Stockalta kunnon häränluut valmiiksi pikottuna ja jauhettua härän potkalihaa lihaliemen keittelyä varten. 
Ajattelin höystää sen normiainesten ja ryytien lisäksi punasipulilla, jotta saadaan hyvä väri ja kiva makeus.

Alla oleva ohje on omani, joskin tekniikoita olen opiskellut erinäisiltäkin sivulta. Mielenkiintoinen projekti!

Lihaliemi (edellisenä päivänä)

2 kg pilkottuja häränluita (noin 5 cm paloiksi
2 porkkanaa
2 sipulia kuorineen (toinen punasipuli)
2 varsisellerin vartta
2 rkl tomaattipyrettä
4 l vettä
2 laakerinlehteä
5 mustapippuria
600 g naudan potkalihaa tai paistia pilkottuna 

Laita häränluut uunipellille ja 200 asteiseen uuniin noin tunniksi, kunnes alkavat saada väriä. Laita uuniin paahtumaan myös juurekset karkeasti pilkottuna sekä sipuli halkaistuna ja voitele luut tomaattipyreellä. Anna paahtua kunnes luut ja vihannekset ovat kauniin paahtuneita. 

Laita luut riittävän isoon kattilaan ja peitä kylmällä vedellä (n.3 litraa). Pääasia on että luut peittyvät parin kolmen sentin paksuudelta. Saata tekele rauhallisesti kiehumaan ja alenna lämpöä niin, että liemenalku leppoisasti porehtii. Kuori vaahto muutaman kerran ja heitä pippurit ja laakerinlehdet sekaan. Anna liemen poreilla kannen alla ainakin kuutisen tuntia ja lisää sekaan potkalihat (kyllä muukin osa käy, mutta naudan etupotkasta kuulemma tulee parhaat maut, jos mm. Culinary Instituten asiantuntijoita on uskominen). Lisää vettä jotta ainekset pysyvät peitossa. Anna liemen kehittyä hiljalleen poreillen edelleen 1-2 tuntia. Kuori vaahtoa myös tämän vaiheen alkuvaiheessa.

Siiviöi lihaliemen alku ja jäähdytä mahdollisimman nopeasti. Liemi pitää jäähdyttää vaikka jatkaisit liemen tekoa saman tien. Itse istutin kattilan yöksi lumihankeen,jossa se jäähtyi todella vauhdikkaasti. Omaan jääkaappiini ei todellakaan mahdu iso liemipalju, joten lumihanki on tehokas vaihtoehto muuhunkin kuin heittokinkkuun (tästä joskus myöhemmin).
Kun liemi on jäähtynyt, poista kaikki rasva liemen pinnasta niin tarkasti kuin mahdollista.Keittele tiiviimmäksi, kunnes sinulla on noin 2 litraa lihalientä. Tässä vaiheessa se ei vielä todellakaan näytä herkulliselta. Jäähdytä jälleen vähintään huoneenlämpöiseksi jatkoa varten.

Ja sitten puljonkiin.

Ihana puljonki (neljälle)


200 g naudan potkalihaa tai paistia jauhettuna
3 kananmunavalkuaista
1 porkkana pieninä kuutioina
1 varsisellerin varsi kuutioina
1 pieni sipuli kuutioituna
2 l lihalientä
1 timjaminoksa
3 lehtipersiljan oksa
1 laakerinlehti
mustapippuria
1 rkl sherryä
suolaa

Vatkaa munanvalkuiset vaahdoksi. Nyt ei olla tekemässä marenkia, joten pehmeä isokuplainen vaahto on hyvä.
Ota riittävän tilava, paksupohjainen kattila ja sekoita siinä valkuaisvaahto, liha ja pieniksi pilkotut vihannekset. Valkuaisen käyttö on keittiökemiaa, ja sillä saadaan liemi kirkastettua. Liemen kirkastamiseen on monia tekniikoita, mutta tämä vaikutti sopivan yksinkertaiselta.

Kaada jäähtynyt lihaliemi massan päälle ja nosta lämpö hiljakseen kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja sekoittele tekelettä, jottei valkuaisamassa nappaa kattilan pohjaan. Kun massa kypsyy, ja muodostaa pintaan harvinaisen vastenmielisen näköisen kerroksen, lopeta sekoittaminen.

Jos peitto on aivan umpinainen, tee siihen keskelle reikä, josta liemi pääsee pulputtamaan massan läpi. Näin saadaan kaikki maut aineksista irti ja valkuaismassa pääsee tekemään taikojaan. Lisää yrtit ja pippuroi.

Tämä vaihe oli todella silkkaa taikaa! Yhtäkkiä harmaan sohjon seasta alkaa pilkahdella ihanan kullanväristä kristallinkirkasta lientä. Anna liemen pulputella tunnin verran ja poista reikäkauhalla kiinteimmät sattumat. Suodata harson läpi ja toista, jos liemi ei vielä ole täysin kirkas. 

Viimeistele liemi suolalla ja sherrytilkalla, mutta maista ennen suolaamista. Ole tarkkana, sillä liemi on niin taivaallisen makuista, että olisi synti ylisuolata se. Varovaisesti suolaa lisäämällä lihaisa maku vain korostuu. Sama koskee sherrytilkkaa. Kiehauta liemi jotta sherryn alkoholi poistuu ja maku pyöristyy.

Tarjoa liemi kuumana lämmitetyiltä lautasilta. Kaiken vaivannäön jälkeen ei kannata antaa kylmien lautasten pilata nautintoa. Kannattaa myös valita valkoiset lautaset, jotta täydellinen lopputulos myös näkyy.

Täydentämään puljonkia tein gluteenittomia tuulihattuja roquefortilla täytettynä. Sitä ympäröimään tulikuuma ihanan kirkas liemi, jossa juustolla täytetty tuulihattu muodosti herkullisen saaren.

Tuulihatut olivat muuten yllättävän helppoja tehdä myös glutkuversioina, eikä lopputulos häviä maussa yhtään vehnäversiolle.

Kohderyhmä ällistyi suuresti, kun näki minut niin tyytyväisenä lopputulokseen. Se kuulemma tapahtuu niin harvoin, että ei muistanut milloin viimeksi moisen ihmeen oli nähnyt. Mutta pakko sanoa, että ihana ruokalaji.

Varmuuden vuoksi kuitenkin nöyrä anteeksipyyntö kaikille kulinarismin vartijoille, jos tein jotakin rikollisen väärin.

Loppupäätelmä: Tarjoa puljonkia vain sellaisille ystäville, jotka osaavat arvostaa tällaista vaivannäön turhuutta.

Yleisö muuten toi tullessaan toisen jälkiruuan. Arvasi että meillä saa vain yhden. Heidän perheessään syödään alkupalat, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja kahvin kanssa vielä jotakin makeaa. Eikä "jotakin makeaa" ole mikään suklaapala tai keksi, vaan joku kakku tai makea piirakka. Tällä kertaa ihan mieletön Torta della Nonna.



Torta della Nonna. Yleisön tuotokset eivät petä!

Tästä projektista oli myös Selma onnellinen, sillä liemen valmistuksessa käytetyt liha, luut ja vihannekset sopivat täydellisesti hänen ruokavalioonsa! Aivan kuten melonikin.

Selma syö sitä mitä muutkin ihmiset.

Kesää on ikävä!