Rapuja, rapuja - toimii aina

Gambas Pil Pil on takuuvarma iltapala ja reseptejä löytyy paljon. Tässä minun versioni.

Valmistan herkun aina tulen- ja uuninkestävissä savissa annoskulhoissa, mutta tämän voi hyvin tehdä vokissa tai pannulla, kunhan noudattaa samoja periaatteita. Ostin aikoinaan omat vuokani Arvo Kokkoselta, enkä ole investointia katunut. Näissä on ihana tehdä rapuherkkujen lisäksi vaikka annosgratiineja yms.

Rapuherkku kahdelle

16-20 raakoja jättirapuja (tai 150g kuorittuja isoja katkarapuja)
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 keskikokoinen punainen chili renkaina (tai 1tl chilihiutaleita)
1 rkl paprikajauhetta
(1/2 tl savupaprikaa)
kourallinen silputtua litteälehtistä persiljaa
sormisuolaa
4rkl hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lorauta reilusti oliiviöljyä ruukkuihin ja laita ne uuniin kuumenemaan.
Silppua tai siivuta sillä välin valkosipuli pieneksi ja leikkaa chili reiluiksi renkaiksi. Ihan yhtä hyvin toimii kuivattu chilihiutale. Chilin määrä riippuu siitä miten pahasti itse kukin on koukussa (kapsaisiiniin).
Puhdista ja kuori raa'at ravut ja poista tumma suoli varovasti terävällä veitsellä. Suoli näkyy useimmiten selvästi keskellä selkäpuolta ja lähtee helposti, kun leikkaat veitsellä suolen reunaa, jolloin se paljastuu ja voit poistaa sen veitsen kärjellä tai sormilla. Jotkut laittavat ravut kuorineen, mutta minusta annos on mukava syödä ilman turhaa räpellystä.

Ota savikupit varovasti uunista ja laita valkosipulisilppu ja chili pöhisemään kuumaan öljyyn. Öljyn pitää olla niin kuumaa, että syntyy mukavaa kuohuntaa ja sihinää. Anna valkosipulin ja chilin kysyä 15 sekuntia ja lisää puhtaat ja kuivat ravut kulhoihin. Lisää paprikajauhe ja sekoittele varovasti, niin että ravut saavat hyvän kylvyn paprikasta ja öljystä. Ripottele sormisuolaa päälle ja laita uuniin vielä viideksi minuutiksi tai kunnes ravut saavat kauniin pinkin sävyn. Varo ylikypsentämästä, ettei tule kumia. Ota uunista ja lisää reilu ruokalusikallinen persiljasilppua annoksiin.

Nosta annokset aluslautasille ja tarjoa hyvän leivän tai patongin kanssa.

Jos teet tämän kypsistä ravuista laita uuniin vain siksi hetkeksi, että ravut ehtivät kuumentua kunnolla, mutta eivät sitkistyä.

Jos haluat enemmän lientä dippailuun voit ennen viimeistä uunikeikkaa lorauttaa tilkan valkoviiniä annoksiin.

Jos teet tämän pannulla tai vokissa, kannattaa lämmittää lautaset, jotta ruoka pysyy riittävän kuumana tarjottaessa. Siis kuumenna öljy savuavan kuumaksi, lisää valkosipuli, chili ja paprikajauheet öljyyn ja kääntele hetki. Varo ettei sipuli pala! Lisää ravut ja kääntele kunnes ovat kypsiä (valkoviini tässä vaiheessa jos käytät). Sormisuolaa, persiljat ja tarjolle lämpimistä kulhoista.

Munakasrulla kultaisista lampaankäävistä

Lampaankääpä on sienistä rakenteeltaan ehkä kaikkein upein; silkinsileä mutta samalla rapsakka herkku. Sieniä vihaavat kummajaisetkin yleensä muuttavat mielensä hyvin laittettua lampaankääpää maistettuaan. Kypsän sienen ihana sitruunanvärinen malto on vielä kuin kruunu tälle herkulle. Maku on lempeä ja siihen on helppo yhdistää monia muita.
Kuten muutkin sienet, lampaankääpä on parasta tuoreena. 

Lohta voisi olla vähemmänkin.

Munakasrulla

5 munaa
2,5dl maitoa
loraus kermaa
1 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
valkopippuria
30 parmesanraastetta

Täyte

2-3 dl esikäsiteltyjä lampaankääpiä
1 rkl voita
makea sipuli
100 g tuorejuustoa 
150 lämminsavulohta tai 100g kylmäsavulohta
reilusti tuoreyrttejä (persilja, timjami, korianteri, tilli - yhdessä tai erikseen)

Tee munakastaikina ja paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä noin 20 minuuttia 200 asteessa. Kumoa leivinpaperille hiukan jäähtymään ja odottamaan täyttämistä.

Kuullolta voissa esikäsiteltyjä sieniä (viipaloi tuore lampaankääpä noin 1/2 sentin viipaleiksi ja haihduta pannussa ylimääräinen neste pois. Silppua sienet pienehköiksi paloiksi) pannussa sipulisilpun kera kunnes sipuli hiukan laiskistuu. Suolaa ja pippuroi.
Notkista tuorejuusto ja lisää sienet, sipuli ja yritit. Sekoittele ja maista. Levitä täyte munakkaalle ja murentele savulohi tasaisesti täytteelle.

Rullaa ja laita tuorekelmussa, saumapuoli alaspäin jääkaappiin tekeytymään. 

Sanomattakin varmaan selvää, että täytettä voi tuunata ihan loputtomasti: piparjuuri tai chili toimivat loistavasti ja pieni määrä täytteeseen käänneltyä kermavaahtoa juhlistaa lopputulosta.

Gluteeniton tästä syntyy ihan helposti jättämällä jauhot pois tai korvaamalla ne jollakin sopivalla.

Lampaankäävän erottaa typäskäävästä viimeistään pannulla - lampaankääpä muuntuu kauniin sitruunan väriseksi ja typäskääpä oranssiksi. Mutta ei huolta, ei niissä ole kuin makuero - myrkytysvaaraa ei ole.

Kesädillat - helppo ja herkullinen iltapala

Kun illalla tekee mieli jotain pientä suolaista, valmiit pehmeät tortillapohjat ovat erinomainen lähtökohta. Itse pidän niitä pakastimessa suljettavassa muovipussissa, josta voi ottaa tarvitsemansa määrän.
Jos on glutkuongelma, niin puhtaita maissitortillojankin on saatavilla.

Käytän yleensä niitä pienempiä versioita vehnätortilloista, mutta isot menevät yhtä hyvin, jos on sopiva pannu.

Näihin voi laittaa minkä tahansa lempitäytteen, kunhan muistaa käyttää jotakin joka "liimaa" lätyt toisiinsa.

Kahdelle sopiva setti

• 4 pientä pehmeää vehnätortillaa (voivat olla vielä jäässä)
• 40 g suosikkijuustoasi ohuina siivuina. Port salut -tyyppinen toimii esimerkiksi oikein hyvin
• tuoretta basilikaa, julienne
• 8 siivua parmankinkkua, kinkkua, salamia tai mitä kaapissa on
• pala punaista paprikaa ohuina siivuina
• 2-3 rkl sinihomejuustoa murustettuna
• kevätsipulia tai makeaa sipulia ohuen ohuina siivuina
• Makeaa chilikastiketta ja chilisiivuja tarjolle.

Valmistele kaikki täytteet sopiviksi paloiksi/siivuiksi pannuun laitettavaksi. Kesädilla tehdään kerralla, eikä aikaa silppuamiseen ole, kun pannu on tulilla.

Laita pannu ilman rasvaa kohtuulämmölle ja sille ensimmäinen läpyskä. Kuorruta ensimmäinen kerros kinkulla, paprikalla ja juustolla, mutta maltilla. Ei liikaa yhteen kerrokseen.

Laita toinen tortilla edellisen päälle ja paina ja pyörittele rohkeasti läpyskää kämmenellä, kunnes pohjimmainen lettu on saanut kauniin värin ja lämpö alkaa tuntua kämmenessä. Käännä tekele lastan ja kämmenen avulla ympäri ja laita uusi kerros täytteitä kuumalle paistuneelle puolelle. Uusi tortilla täytteiden päälle ja jälleen kämmenellä painaen ja pyöritellen saat kerrokset liimattua yhteen. Käännä ja täytä vielä kerran samalla metodilla.
Periaatteessa tästä voi tehdä vaikka miten monikerroksisen, mutta neljä on yleensä ihan hyvä setti.

Nosta valmis kesädilla leikkuulaudalle ja leikkaa joko neljään tai kuuteen osaan. Pitsaleikkuri on muuten tässä oiva apuväline.

Laita tarjolle makean chikastikkeen ja basilikan kanssa.

Kuten sanottu omat lempitäytteet löytyvät ja perusideaa on todella helppo varioida. Maistuu muuten lapsillekin.

Lämmin katkarapuleipä - herkullinen hätävara

Lämmin voileipä on jotenkin nolo ruoka. Tuntuu siltä kuin eläisi vielä 80-luvulla, eikä mitään kulinaarista kehitystä olisi tapahtunut sen jälkeen. 
Mutta kun iltasella tekee mieli jotakin suolaista teen tai viinilasillisen kanssa, eikä jääkaapissa ole juuri mitään, pakastimessa löytyy aina jotakin. Useimmiten ainekset lämpimiin leipiin, jotka uppoavat poikkeuksetta. Esimerkiksi paahtoleipä pakastimessa on meillä vain tätä varten.
Curryjauhe mausteena on sellainen, jonka yhdistän aina takavuosiin, ja pitkään aikaan ei olisi tullut mieleenikään käyttää sitä mihinkään. Jokin muisto kuitenkin yllytti kokeilemaan taas takavuosien suosikkia ja kun ennakkoasenteista pääsee eroon, uskaltaa taas nauttia näistäkin nololeivistä.

Nolot katkarapuleivät kahdelle

4 isoa viipaletta jäistä vaaleaa paahtoleipää
voita
150 gr katkarapuja
pieni purkki tonnikalaa öljyssä(50g)
2 tl currya
pieni valkosipulinkynsi raastettuna
3 rkl jugurttia
1 muna
tabscoa
1-2 rkl silputtua tilliä (persilja tai ruohosipuli toimivat myös)
2-3 dl raastettua juustoa (mitä löytyy)
suolaa
mustapippuria
15 cm pätkä mehevää varsiselleriä
1 tl sitruunamehua

Ota jäiset leivät pakastimesta ja voitele ne ohuesti voilla. Leipä on jäisenä helppo voidella kauttaaltaan ja voi toimii uunissa eristeenä eikä päästä leipää vettymään ikäväksi lötköksi.

Tee täyte. Purista katkaravuista ylimääräinen neste ja lisää kulhoon yhdessä valutetun tonnikalan kanssa. Kuori varsiselleri ohuelti, niin että ikävät sitkeät säikeet saadaan eliminoitua. Pilko pieniksi kuutioiksi ja lisää raastetun valkosipulin ja hienoksi pilkotun tillin kera kulhoon.
Lisää mausteet, jugurtti ja hyppysellinen juustoa massaan ja sekoita.
Säädä makua suolalla ja sitruunamehulla. 
Voit halutessasi jättää munan pois, mutta jos massa vaikuttaa kovin vetiseltä kannattaa käyttää. Se lisää myöskin jonkin verran kuohkeutta lopputulokseen.

Jaa täyte tasan leipien kesken ja kuorruta juustoraasteella ja heitä esilämmitettyyn uuniin.

Paista 225 asteessa kunnes saavat sopivasti väriä. 

Anna jäähtyä hiukan ennen tarjoilua. Tämä vaihe on reseptin vaikein. Useimmiten viimeiset suupalat ovat juuri katoamassa päivänvalosta, kun huomaamme, että juuri tässä lämpötilassa ne ovat parhaimmillaan. Kannattaa siis odottaa 10-15 minuuttia ennen hyökkäystä. 

Tarjoan tämän kiitollisen kritiikittömälle Kohderyhmälle vihreän salaatin ja tabascon kera. 

Kluteenirajoitteiselle Yleisölle nämä tehdään siitä herkullisesta sahanpuruleivästä.