Helppo sinisimpukkakeitto!

Joskus tuoreita simpukoita on vain vaikea vastustaa. Ne ovat niin herkullisia yksinkertaisesti höyrytettynä, että harvemmin tulee vietyä ruokalajia pidemmälle. Tässä yksinkertainen keitto alkupalaksi kahdelle.

Simpukkakeitto kahdelle

1 pussi eläviä sinisimpukoita
1 salottisipuli
1valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
cayennepippuria
valkopippuria myllystä
suolaa
1,5 dl kermaa 
silolehtipersiljaa

Pese simpukat kylmällä vedellä ja varmista, että kaikki sulkevat kuorensa prosessissa. Net jotka eivät, heitetään pois. Laita isoon kannelliseen kattilaan 2dl vettä, valkoviini ja puhdistetut simpukat. Sulje kansi ja laita liesi täydelle teholle. Anna kypsyä kuumassa höyryssä n. 5 min. ravista kattilaa välillä, että simpukat kypsyvät tasaisesti. Varo ylikypsentämästä, sillä simpukka sitkistyy helposti.

Kun kaikki simpukat ovat kypsät ja kuoret sopivasti auki, ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki, niin että näpit kestävät perkaamisen. Puhdista vain avautuneet simpukat ja heitä kiinni olevat pois. Kerää simpukanliha kuppiin ja siivilöi liemi erikseen odottamaan. Siivilöinti on hyvä tehdä sillä simpukoista avauduttuaan voi vielä varista hiukan hiekkaa liemeen.

Laita vapautuneeseen kattilaan voinokare, hienoksi silputut sipuli ja valkosipuli ja kuullota kypsäksi. Lisää pippurit viimeksi. Kun sipulit ovat leppyneet, lisää simpukkaliemi ja keittele kunnes lientä on sopiva määrä kahteen keittoannokseen. Lisää persiljasilppu ja kuohukerma ja kiehauta. Ota kattila liedeltä ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi ja kuohkeaksi. Jos haluat sakeamman keiton voit lisätä vaikka vaaleaa suurustetta hiukan. Itse pidän aika ohuista keitoista.

Lisää puhdistetut simpukat keittoon ja kuumenna hetki, mutta älä enää keitä. Tarkista maku ja lisää suolaa tarpeen mukaan.

Annostele lautasille ja laita vielä hiukan persiljaa koristeeksi. Hyvä leipä, vaikka rapea patonki, tekee tästä kevyen lounaan.

P.S. Mielestäni soppa toimii parhaiten pienistä simpukoista, jotka sopivat mukavammin lusikoitavaksi.

Polttariporukan Pavlova!

Olen otettu. Miniä-to-be viettää ystävättärensä polttareita ja pyysi pyöräyttämään Pavlovan. Totuushan on että tämä marenkiherkku on superhelppo kokoonlaitettava, jos ostaa valmiin marenkipohjan tai käyttää tavallista kuivaa versiota. Voihan tässä olla ovela juoni hiukan voidella avopin itsetuntoa, mutta ei haittaa - toimii!

Haaste syntyy siinä, kun haluaa pyöräyttää aidon australialaisen marenkipohjan, joka on päältä ihanan rapea, mutta sisältä kuohkea ja hiukan sitkeä. Lisähaasteen muodostavat aika ja olosuhteet. Marengin valmistaminen vie hiukan aikaa, joten sitä ei voi pyöräyttää juuri ennen tarjoilemista. Jos ilma on kostea ja sateinen, marenki toimii ilmankuivaajana ja löpsähtää ja kostuu. Ilmatiivis rasia toimii, mutta kun kyseessä on kymmenen hengen kakku, ei ainakaan minulla sellaista löydy. Onneksi löysin suuria minigrippusseja, johon saa reilun 30cm pohjan suojaan. Pussin pohjalle heitin pari silica -pussia varmistamaan kuivana pysymisen. Laitan aina talteen, kun niitä erilaisista elintarvike- ja kenkälaatikoista tupsahtaa. Jostain kumman syystä niitä ei saa suoraan mistään ostaa.

No se marenki!

Kakkupohja aussipalvlovaan

6 munanvalkuaista (180g)
300g erikoishienoa sokeria
3 tl maissijauhoa
2 tl sitruunamehua
1 tl vaniljaesanssia
2 rkl suolaamattomia pistaaseja karkeana silppuna.

Marenki menossa uuniin pistaaseilla ryyditettynä

Perusasiat: a)marenkikulhon tulee olla täysin puhdas ja rasvaton. Sen sijaan yleinen harhaluulo, että sen on myös oltava kuiva, on virheellinen. Valkuaisia voi jopa jatkaa vedellä, sillä vettähän niissä suurin osa on. Jatketusta valkuaisesta tulee tosin rakenteeltaan hieman pienikuplaisempaa, mutta oikein hyvää kuitenkin.b) säilytä (tai lämmitä) valkuaiset huoneenlämpöisinä, jotta vaahdosta tulee mahdollisimman kuohkeaa c) ole kärsivällinen

Laita uuni lämpiämään 110 asteeseen. Piirrä leivinpaperille lyijykynällä n. 26cm pyöreä rengas. Käännä paperi nurinpäin pellille, niin että ympyrä kuultaa paperin läpi. Uunista tulee aikanaan noin 5cm isompi kiekko.

Vatkaa valkuaiset joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Käsin vatkaaminen ei ole vaihtoehto näin isolle määrälle. Vatkaa ensin keskiteholla pelkkiä valkuaisia, kunnes vaahto nousee pehmeille huipuille. Kun nostat vatkaimen vaahdosta muodostuu piikki, joka kärjestään nuokahtaa, voit aloittaa sokerin lisäämisen. 

Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan samalla vatkaten täysillä tehoilla. Kun jäljellä on noin kolmasosa, sekoita siihen maissijauho ja lisää se massaan edelleen lusikallinen kerrallaan.Sokerin lisääminen kestää noin 5-10 minuuttia.
Vatkaa kunnes marenki on ilmavaa ja ihanan kiiltävää. Tarkista että kaikki sokeri on sulanut massaan hieromalla pientä nokaretta sormien välissä. Kun marenki on täysin sileää eikä tunnu yhtään rakeiselta voit sekoittaa hapon ja vaniljan marenkiin. Jos karheutta tuntuu, jatka vatkaamista kunnes se on täysin sileää. Jos sokeri ei täysin sula, saattaa marenki alkaa itkeä, joten kärsivällisyyttä. 

Sekoita valmis kiiltävä marenki isolla lastalla leivinpaperille ympyrän keskelle, ripottele pistaasit pintaan ja laita uuniin. Paista pohjaa 1,5 - 2 tuntia, kunnes pinta on kova, kun sitä hiukan napauttaa sormella. Jätä marenki uuniin, luukku ihan hiukan raollaan kunnes se on täysin jäähtynyt.

Laita jäähtynyt pohja kuivaan paikkaan odottamaan kokoamista ks.

yllä.

Kakun kokoaminen

50 g valkosuklaata
1/2 dl kermaa

5 dl kuohukermaa
1/2 l mansikoita
3-4 kärsimyshedelmää
muita marjoja tai hedelmiä maun mukaan

Jos kakku on pakko koota ennen tarjolle asettamista käytän marengin ja kerman välissä sulatettua valkosuklaata eristyskerroksena. Suklaa sulatetaan joko mikrossa tai kuumassa kermassa niin, että sen voi pullasudilla maalata marengin päälle. Maistuuhan se myös hyvältä, mutta ei ole välttämätöntä.

Vatkaa kuohukerma, mielellään pallovatkaimella, kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta vaniljalla ja halutessasi pienellä ripauksella sokeria. Kerma kakun päälle taiteellisin lastanvedoin ja sen jälkeen haluamasi marjat ja hedelmät oman taiteellisen näkemyksesi mukaan. 

Tärkeintä on muistaa balanssi - marenki tuo makeutta ja rapeutta, kerma täyteläisyyttä, marjat raikkautta ja passion happoa. Onnistunut kakku sisältää näitä kaikkia ollakseen täydellinen. Hedelmä-marjakomboa voi muunnella oman maun mukaan. Itse käytän usein esimerkiksi mangoa ja kiiwiä.

Nyt täytyy vain toivoa, että polttariporukka muistaa syödä kakun. Paljon Onnea tulevalle morsiamelle!

Hyydytetty lohikakku ihan omaksi iloksi!

Hiukan sirompia ruusuja seuraavalla kerralla

Rakastan voileipäkakkuja!
 
Tämä versio onnistui aika hyvin, joten jos retroilu näiden vanhojen, taas trendikkäiden, kahvipöytäklassikoiden parissa kiinnostaa, niin anna mennä.
Kukkakimppukakkuihin en vielä sentään ole sortunut.




Pohja on juuri sopiva - hiukan makea, mutta ei liikaa.

 

Lohikakku (6 annosta)

18cm rengasvuoka

Pohja
50g sulatettua voita
5 maalaisleivän viipaletta
2 isoa viipaletta ruispaahtoleipää (reunat pois)

Täyte

150g kylmäsavulohta
150g lämminsavulohta
10 cm pätkä tuorekurkkua siemenet poistettuna
1/2 salotti- tai makeaa sipulia
tilliä
sitruunapippuria
suolaa jos tarpeen
150g tuorejuustoa
150g smetanaa (20% hapukoor)
2 rkl limetinmehua
1/2 limetin kuori raastettuna
3 liivatelehteä


Aja leipäviipaleet hienoksi teharissa, sulata voi ja sekoita leivänmurujen kanssa. Painele massa rengasvuoan pohjalle mahdollisimman tasaisesti ja laita jääkaappiin jähmettymään. Voit laittaa rengasvuoan pohjalle leivinpaperin helpottamaan siirtelyä.

Silppua kurkku ja sipuli pieniksi (3mm) kuutioiksi.  Sekoita keskenään tuorejuusto, smetana, kurkkusilppu, sipuli ja hyvin ohueksi raastettu limetin kuori.
Silppua lohet ja tilli pieneksi ja lisää massaan. Mausta ja mausta!
Kuumenna limetinmehu ja liuota siihen liotetut liivatelehdet. Sekoita massaan. Maista taas ja mausta jos tarpeen. 

Kaada täyte leipäpohjan päälle ja peittele kylmään hyytymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Massa on hyydyttyään mielestäni niin kaunis, ettei sitä kannata liikaa peittää, vaan vain korostaa koristeilla. Tässä kakussa lohiruusukkeet olisivat saaneet olla pienemmät ja sirommat, mutta kyllä se Kohderyhmälle maistui.  


Hyvä työväline!

Itse käytän aina limetin ja sitruunan raastamisessa teräviä raastimia, jotka eivät oikeastaan raasta, vaan tekevät pikemminkin höyhenenkevyttä lastua.

Käytän myös paljon virolaisia hapukooreja, sillä ne ovat laadultaan aivan loistavia, ja rasvaprosentin voi itse valita. Eniten 10% ja 20% mukavan juoksevia versioita, jota käyn Viron herkut -kaupasta hamstraamassa. Jos näitä ei ole saatavillasi, niin korvaa omalla suosikkihapanmaitotuotteellasi. Normaali kotimainen smetana on liian tanakkaa tähän.

 

Herkkutattirisotto Kohderymän iloksi!

Takaan että maistuu paremmalta kuin näyttää.

Kohderyhmä rakastaa risottoja ja onkin itse varsin taitava niiden loihtimisessa. Risotto ei ole minulle kissanminttua, mutta isänpäivänä ei olekaan kyse minun mieliteoistani. Tämä on siis tarjottu isänpäivänä, mutta jostain syystä postaus unohtui.

Tämä annos riittää luullakseni neljälle normaalimättäjälle.

Herkkutattirisotto

2,5 dl risottoriisiä
1 reilunkokoinen salottisipuli
kourallinen kuivattuja herkkutatteja
valkoviiniä
1 l kuumaa kana- tai kasvislientä
oliiviöljyä
10-15 g voita
2,5 dl parmesanraastetta
hiukan raastettua sitruunankuorta
persiljaa

Kiehauta 3 dl vettä ja laita tatit likoamaan noin puoleksi tunniksi.
Silpu salottisipuli pieneksi. Laita noin 2 rkl oliiviöljyä riittävän suurelle pannulle ja laita levy keskilämmölle. Hauduttele sipulia hetkinen ja lisää riisit. Pyörittele riisejä tovi, kunnes ne saavat ihanan öljyvaipan ja kuulastuvat hiukan. Noin 10 minuuttia riittää. Lorauta pannulle pari desiä valkoviiniä ja hauduttele, kunnes neste on melkein haihtunut.
Laske lämpö sopivaksi niin, että tuotos ei kiehu vaan leppoisasti lasehtii. Lisää kana- tai kasvislientä pienissä erissä siten ettei riisi pääse kuivahtamaan, mutta ei varsinaisesti huku nesteeseen. Lisää nestettä aina kun edellinen on imeytynyt. Tarkista tattien tila. Jos ne ovat sopivasti turvonneet, purista niistä ylimääräinen neste takaisin liotuskuppiin ja säästä liemi. Käytä liemi seuraavaksi risoton nesteenä ja jatka tarvittaessa loppuun kana- tai kasvisliemellä. Silppua tatit pienemmäksi, ruskista kevyesti eri pannulla pienessä voissa ja lisää risotonalkuun.
Maistele riisiä pitkin matkaa, sillä sen pitää olla melkein kypsää, mutta riittävällä suuntuntumalla. Rakenne tulee olla löysän riisipuuron luokkaa. Riisistä riippuen ~ 20 minuuttia. 
Tässä vaiheessa kaikki muu ruoka pitää olla valmista ja ruokailijat huutoetäisyydellä. Jos vaikka ateriaan kuuluva liha tai kana on vaiheessa, pysäytä risotto tähän ja hoitele muut valmiiksi, sillä risotto menettää muutamassa minuutissa ison osan ihanuudestaan, jos joutuu odottamaan. Jäljelle jää vain risotto, joka on hyvää, mutta ei enää laita syöjän silmiä muljahtelemaan holtittomasti.
Ei ole optimaalista odotuttaa tässäkään vaiheessa, mutta parempi, kuin valmiin risoton seisottaminen.
Siis, kun kaikki muu on valmista, pippuroi risotto, ota se liedeltä ja lisää parmesanraaste. Raastan parmesanin aina mikroblanella, joten siitä tulee hyvin kevyttä ja kuohkeaa. Jos käytät valmista raastetta (herra paratkoon), vähennä määrää puoleen. Maista. Lisää voi nokareina, sekoita ja maista taas.  Nyt rakenteen pitää olla ihanan kermainen löysä, melkein lusikoitava. Lisää suolaa, jos tarvitsee. Lisää persiljasilppu ja tarjoile välittömästi/syö.

Tarjosin tämän Kohderyhmälle parmankinkkuun käärityn, basilikalla ja cheddarilla täytetyn kanafileen kera.

Niin koukussa - kahteen kertaan paistettu kohokas!

Juu, juu. On Australian Mastercheffin kaappaus. Katselin kun Gary Mehigan pyöräytti nämä käden käänteessä ja pakkohan oli kokeilla. Kohokas on oikeastaan älyttömän yksinkertainen tehdä, ja usein kun ei ole mitään jääkaapissa, leppeä kuohkea juustokohokas lohduttaa ja ilahduttaa. Mutta että kahteen kertaan paistettu. Olen sellaisen kerran kauan sitten syönyt oikein kolmen Michelinin tähden ravintolassa ja vaikka muisto on herkullinen, oli se myös äärimmäisen rasvainen. Tämä ei vaikuta niin rankalta. Ehkä! Kokeillaan.

Tarvitset:

4 pientä kohokasvuokaa
3,5 dl maitoa
60 g voita
40 g jauhoja
4 keltuaista
150 g parmesanraastetta
suolaa ja pippuria
sitruunankuorta
1 anjovis
6 valkuaista
2 rkl voita

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele vuoat reilusti pehmeällä voilla aivan reunoja myöden ja sujauta ne hetkeksi jääkaappiin, jotta voi hieman hyytyy. Ota jääkaapista ja laita jokaiseen vuokaan 1 rkl parmesaanraastetta ja laita sivuun odottamaan.
Laita maito kuumenemaan pieneen kattilaan ja lisää ripaus suolaa ja pippuria.

Näyttää lässähtäneeltä, mutta maistuu taivaalliselta.

Kypsennä jauhoja voissa, toisessa kattilassa, keskilämmöllä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, niin että jauhot eivät ruskistu. Kaada kuuma maito vähitellen koko ajan vimmatusti puuhaarukalla sekoittaen jauhojen sekaan. Keittele rauhassa noin 3 minuuttia.
Yhdistä munankeltuaiset, puolet parmesaanista, hienonnettu anjovis, sitruunankuori ja suola riittävän suuressa kulhossa ja aseta odottamaan.
Vatkaa ripauksella suolaa maustetut valkuaiset puhtaassa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi (soft peaks). Kääntele kolmannes juustokastikkeeseen ja lisää loput varovasti taitellen. Täytä vuoat huolella täyteen niin, että yhtään massaa ei roisku reunoille. Kuorruta jäljellä olevalla parmesaanilla.
Paista uunissa noin 8-12 minuuttia. Ota uunista, jäähdytä ja irrota varovasti vuoasta. Ideana on jättää loppukypsennys pannulle, jolloin kohokas nousee toisen kerran.

Paista kohokkaita pannulla voissa valellen, kunnes voi on kullanruskeaa. Purista sitruunaa pintaan ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoa endiivin, taatelipyreen ja jonkin suolaisen kera...

Rokkistara Michel Roux Jr kokkaa kuin karjalaiset!

Noh -  olimme Yleisön ja Kohderyhmän kanssa Lontoossa ruokamessuilla ihan omaksi iloksemme. Se on meillä jonkinasteinen traditio, sillä siellä jos missä on hauska viihdyttää itseään.
Toisin kun Suomessa, jossa messuvieras saa kerjäläisenä norkoilla kojuilla maistiaisten toivossa, Good Food Show on toista maata. Sillä eri ruoka- ja juomatoimittajat kilpailevat kävijöiden huomiosta ja tarjoavat auliisti maistiaisia. Kannattaa olla varuillaan, ettei pääse/joudu humalaan jo alkumetreillä.
Enivei, täytyihän meidän käydä katsomassa jonkun supertähden kokkaussessio, ja demokraattisella (minun) päätöksellä, päädyimme Michael Roux Jr:iin. Kuuluisaa Rouxn kokkisukua ja perheensä kanssa houstaa useampaakin Michelinin kolmen tähden syöttölää.
Puolen tunnin sessiossa syntyi ankanrintaa Bourdelaise-kastikkeessa härän luuydinhöystöllä, paahdetut endiivit, perunakuorukat ja metsäsieniä.

Mestari ja lopputulos!

Yritän toistaa suorituksen, kun vielä muistan!



No ei siitä kaunis tullut ja kuva myös paljastaa sen, että kastikkeeseen vatkattu voi oli ehtinyt lämmetä. Suorituksena antaisin itselleni kouluarvosanan 8-. Ankka ja sienet olivat täydelliset, perunakuorukka kuohkea ja maukas. Endiivi mehukas, mutta kastike olisi voinut suurustua paremmin. Ajoitus osui yllättävän hyvin vaikka neljä pannua ja uuni vaativat jonglöörin taitoja.

Ankanrinta 

Iso ankanrinta, nahka poistettuna, noin 3mm rasvaa tallella
merisuolaa
pippuria

Sauce Bourdelaise

200g banaanisalotteja reiluiksi, noin 1cm kiekoiksi paloiteltuna
pullo punaviiniä
2rkl sokeria
1l vahvaa vasikanlientä
Bouquet Garni (timjami, purjo, laakerinlehti)
50g voita kuutioina
suolaa pippuria

Härän luuydin liotettuna

Perunakuorukat

Sous chef Selma

2 uuniperunaa
voita
suolaa
ruohosipulia

Paistetut metsäsienet

200 g tuoreita sieniä
valkosipulinkynsi
pieni salottisipuli
lehtipersiljaa
voita

Paahdetut endiivit

1 endiivi
sokeria
suolaa pippuria
sitruunamehua
voita

Aloita valmistelu noin kolme tuntia ennen ateriaa.

Kuori ja leikkaa salottisipulit vajaan sentin kiekoiksi. Laita sipulit pannulle hautumaan punaviinin ja sokerin kera, kohtuulämmölle. Redusoi kastikkeen alkua kunnes jäljellä on noin pari desiä. Lisää lihaliemi ja bouquet garni ja laita uuniin noin 150 asteeseen 2-3 tunniksi.




Iloinen punaviinikastike tuloillaan.



Bouquet Garni


 















Laita luuytimet kylmään veteen likoamaan noin pari tuntia ennen ruuanlaittoa. Pari uuniperunaa kypsymään uuniin 175 asteeseen, kunnes ovat kypsiä.

Paina luuydin peukalolla ulos luukiekosta ja laita rauhallisesti kiehuvaan, suolattuun veteen kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. Nosta reikäkauhalla pöydälle odottamaan esillepanoa.

Valmista perunakuorukat seuraavaksi. Koverra uuniperunan sisus perunapuristimeen, purista perunalumi kulhoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää noin 50 g voita ja hienoksi hakattua ruohosipulia. Älä ylityöstä.  Muotoile massasta suorareunaisia kakkusia ja laita odottamaan paistoa.


Esikypsennä endiiviä noin kymmenen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Leikkaa pitkittäin neljään osaan. Paista kuumassa pannussa kauniin ruskeiksi suorilta puolilta ja suolaa sormisuolalla. Purista hiukan sitruunamehua päälle.

Preppaa ankanrinnasta ylimääräinen rasva ja viiltele rasvapuoli ristiviilloin, mutta rikkomatta punaista lihaa. Suolaa ja pippuroi. Laita kylmälle pannulle melko alhaisella lämmöllä rasvapuoli alaspäin.

Ylimääräinen rasva poistettu ja varovasti ristiviilletty



Tarkkaile ankkaa - kun rasva on sulanut noin 1mm kerrokseksi ja on kullanruskea, käännä se pannulla ja alenna vielä lämpöä. Ankka saa hiljakseen kypsyä pannussa noin 10 minuuttia. Ota levy pois päältä ja anna ankan levätä.

Paista perunakuorukat voissa molemmin puolin keskilämmöllä kauniin ruskeiksi.

Perunat voisi varmaankin valmistaa etukäteen

Silppua sipulit hienoksi, puhdista sienet ja freesaa pannussa kauniin ruskeiksi. Lisää persiljasilppu viimeiseksi.

Ota kastike uunista ja poista bouquet garni. Kastike viimeistellään vispaamalla siihen noin 50 g KYLMÄÄ voita kuutioina. Jos se ei ole redusoitunut riittävästi uunissa (kuten minulle kävi), jatka sen tiivistämistä liedellä, kunnes jäljellä on noin 3dl nestettä. Maista ja mausta. Itse lisäsin kerettiläisenä hiukan mustaherukkahyytelöä.

Aseta perunakuorukka lämpimälle lautaselle. Asettele pari endiivinlohkoa kauniisti viereen. Siivuta ankka pitkittäissyin noin vajaan sentin siivuiksi ja pinoa lautaselle. Lisää sienet somasti. Valuta lihan päälle ja lautaselle reilusti Bourdelaise-kastiketta ja viimeistele luuydinkiekolla.

Jaseonsiinä!

Jaa miten niin kokkaa kuin karjalaiset! Joka ikinen osa tätä ateriaa paistetaan voissa, suurustetaan voilla ja maustetaan voilla. Ankka sentään valmistetaan omassa rasvassaan. Onneksi sunnuntaiksi valmistettu savusiika rauhoitti hiukan omaatuntoa.





Suloinen aamiaisherkku - munahyytelöä!

Onhan se niin, että aamiaisen tekeminen pitäisi tapahtua nopeasti, teekuppi kourassa ilman sen kummempaa hifistelyä, mutta kun on aikaa, niin kannattaa kokeilla.

Munahyydyke (kolmelle tai kahdelle ahneelle)

4 luomumunaa
4 dl täysmaitoa
suolaa
valkopippuria
parmesaaniraastetta

Useimmiten teen tämän kolmesta munasta, jolloin maitoa käytän yhtä monta desiä. Jos on esimerkiksi pekonia kyljessä, kaksikin munaa riittää (kahdelle). 

Riko munien rakenne ja sekoita maitoon mausteiden kera. Tarkista että munan valkuaiset ovat kunnolla rikki, mutta älä vatkaa vaahdoksi. Tässä toimi mausteena jokin vahva kova juusto, joka on niin hienoksi raastettu, ettei uppoa pohjalle vaan sekoittuu massaan antaen ihanan lisäaromin.

Jos haluat yhden pannun aamiaisen, niin laita voidellun kulhon pohjalle haluamasi heppeet. Hyvä palvikinkku silputtuna, juusto ja pieneksi silputtu punainen paprika esimerkiksi toimivat hyvin.

Voitele uunivuoka voilla ja kaada massa vuokaan. Jotta saat oikein sileän lopputuloksen voit tehdä tämän siivilän läpi, mutta mieluummin miten vaan.

Herkun valmistuminen höyryuunissa 90 asteessa kestää ohuessa kulhossa noin 20 minuuttia.  Jos teet normiuunissa, niin sitten vesihauteessa noin puoli tuntia ja 175 astetta. Siis kiehuvaa vettä isompaan vuokaan, niin että se yltää ainakin puoleen väliin munahyydykeastiaa. 

Ilman vesihaudetta ei lopputulos ole silkinsileä, kuten pitää. Massassa ei saa olla kuplia, vaan sen pitää olla juuri hyytynyt, mutta ei kiehunut kuivaksi kuplamuoviksi. Kypsyyden voi tarkistaa tökkäämällä vaikka veitsi keskelle. Jos mitään ei tartu, niin hyvä on.

Joku tekee tätä kermaankin, mutta minun makuuni tulee liian rankkaa.

Kohderyhmän traumat korjattu - Kokkoset kehiin

Kokkoset

Kohderyhmän elinikäiset lihapiirakkatraumat tuli ihan vahingossa korjattua, kun rupesin muistelemaan (googlettamaan) vanhaa karjalaista lohturuokaa eli Kokkosia. Ja kun 
niitä sitten leivoin, tulin samalla korjanneeksi trauman, josta ennen en ollut edes tietoinen.
Trauma syntyi kuulemma Hämeenlinnassa 1967, kun hän oli ollut isänsä kanssa pyöräretkellä tutustumassa kesäiseen Suomeen. Käytiin Tampereella sukuloimassa ja Hämeeninnassa katsomassa nähtävyyksiä. Yövyttiin milloin sukulaisissa, milloin matkustajakodeissa ja teltassa.
Hämeenlinnassa nälkä yllätti ja isä ostanut pojalle oikein kaupunginherkun, lihapiirakan. Suuret odotukset päättyivät pojan pahaan oloon. Myöhmmin vasta Eromangan pompula jotenkin lääkitsi vuosikymmenten painajaisen. 
Voisulalla viimeistelty lämpöinen Kokkonen sai Kohderyhmän silmät kirkastumaan, ja jakamaan vuosikymmenten takaisen muiston. Hän oli kuulemma koko elämänsä miettinyt millainen hyvä lihapiirakka oikein pitäisi olla ja nyt se kuulemma on ratkennut. Jaan siis tämän lohdullisen reseptin lämpimiltään. Otin viitteitä Marttojen Valjan piiraiden taikinasta, jota sitten muokkasin kakkosversioon. 

Kuoritaikina (24 piirasta)

5 dl maitoa
35 g hiivaa (2/3 hiivapalasta)
10-12 dl durrumjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80 g voita 

Lämmitä maito ja liuota hiiva ja mausteet ennenkuin alat vaivata taikinaa. Omat nivelrikkoiset rystyseni eivät enää kestä tarvittavaa voimainkoitosta, mutta onneksi tehokas yleiskone saa vehnätaikinaan jyystettyä tarvittavan sitkon. Lisää rasva vaivaamisen loppuvaiheessa. Taikinan pitäisi olla pehmeän napakka, josta muodostuu mukava sileä pompula. Peittele taikina kohoamaan vähintään siksi aikaa, kun valmistat täytteen. Itse kävin välillä haravoimassa tunnin verran, ennen keittiöön palaamista.

Täyte on itsestä kiinni. Karjalassa tämä on ollut paikoin paastoruokaa, joten se on täytetty milloin riisillä, milloin sienillä. Minä tein lihapiirakan ja käytin vain hyvin perinteisiä makuja.

Täyte 

500g hyvää naudan jauhelihaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl maustepippuria
1tl mustapippuria
suolaa

Pyyt pivossa!

2dl kypsiä 4 viljan ateriajyviä (ohrasuurimot käyvät myös hyvin)
1 dl kuivattua tattia (jauheena)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi

1 muna voiteluun ennen uunia
20+ g voisulaa voiteluun uunin jälkeen

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
Kypsennä valitsemasi jyvät/suurimot vahvassa lihaliemessä ohjeen mukaan. Paista jauheliha ja hauduta pilkotut sipulit maustetussa jauhelihassa. Kuivatut sienet kannattaa murustaa hyvin pieneksi tai tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää kypsät jyvät (ei nestettä) jauhelihaseokseen ja ota pannu lämmöltä. Sekoita tuorejuusto jauhelihaan ja maista. Massan pitää maistua, (suola, pippurit) sillä piirakan kuori on lempeä ja tasoittaa kokonaisuuden.

Vapauta kohonnut taikina ylimääräisestä ilmasta ja pyörittele siitä siitä noin 5 cm paksu patukka.
Jaa patukka 24 osaan ja pyörittele siitä kahdella kädellä pikkupullia.
Kaulitse tai painele pullat pyöreiksi läpysköiksi (n.10-12cm halkaisija).  Laita läpyskälle noin 2 rkl täytettä ja nipistele keskeltä napakasti kiinni. Reunoja ei tarvitse voidella, taikina tarttuu kyllä. 

Laita syntynyt pötkylä vatsapuoli alaspäin uunipellille köllöttämään ja jatka kunnes pelli on täynnä. Voitele piiraat reilusti kananmunalla ja laita piiraat uuniin noin puoleksi tunniksi tai kunnes ovat kauniin värisiä. Annoksesta tulee pari pellillistä (kyllä - pelli eikä pelti).

Voitele piiraat heti uunista tultua voisulalla ja anna jäähtyä noin vartti. 

Lasi hyvää olutta ja lämmin Kokkonen tai kaksi saa kenet tahansa onnelliseksi - ei vain Kohderyhmää. 

Piiraat ovat aika isoja, joten yksi maistuu kahvin kanssa, mutta kaksi on jo lounas tai iltapala. Ja koska ovat tuoretuotteita, niin pakasta ylimääräiset samoin tein. Eivät maistu lainkaan samalta seuraavana päivänä.  

Terijokikalaa - kohderyhmä käski!

Ostan nykyään varsin harvoin tuoretta tonnikalaa, mutta tänä viikonloppuna tein poikkeuksen, kun sen ison tavaratalon hassut päivät tarjosi sertifioitua ja ystävällisesti kalastettua tuoretta tonnikalaa kohtuuhintaan. En sitten tiedä onko se kala ihan neuvottelemalla saatu kalastettua, mutta enivei - ostin.

Nautimme sitä ensi hätään ihan sashimina tykötarpeiden kera, mutta lauantai-illan ja haravointipäivän kunniaksi, kohderyhmän pyynnöstä, pihvit terijoen malliin eli 

 

Tonnikalaa teriyakikastikkeessa

Tosin muinoin söimme yhdessä pietarilaisessa ravintolassa, jossa ruokalista oli todella monella kielellä, myös suomeksi, kalaa terijokikastikkeessa. Tarina ei kerro oliko kyseessä vahinko vai listan laatijan hauska päivä. Meitä ainakin nauratti, varsinkin kun se kastike vaikutti siltä, että Terijoki oli puhtaimmat päivänsä nähnyt. Hekottelua tosin saattoi vauhdittaa myös jokunen 100 grammaa vodkaa palanpainikkeena.

Mutta asiaan!

Teriyaki

1 dl hyvää soijaa
2 rkl sherryviinietikkaa
1 dl sokeria (on paljon joo)
mustapippuria
2 cm pala tuoretta inkivääriä pieneksi silputtuna
1/2 keskikoisesta chilistä

2 kestävän kehityksen tonnikalapihviä

Kuumenna marinadin aineksia sen verran, että sokeri sulaa mukavasti. Maistele kastiketta ja tasapainota tarvittaessa etikan ja sokerin avulla. Siis jos on liian makeaa, lisää hiukan etikkaa ja päinvastoin. Koska itse menen aina lusikka edella, eli hiukan lisää tuota, ja ehkä vielä tätä, niin ihan tarkkoja määriä en osaa vannoa. 
Anna marinadin jäähtyä ja upota tonnikalapihvit marinadiin maustumaan. 

Tee sillä välin kurkkulisuke. Kurkkulisuke siksi, että jääkaappi edelleen tursuaa kasvihuonekurkkuja, ja todellakin on rajallinen se määrä, jonka niitä voi jakaa ja syödä tuoreena. Mutta tämä on mielestäni aika hyvää.

Misokurkut

1 iso kurkku
1 rkl kasvisöljyä
1 salottisipuli ohueksi siivutettuna
3 rkl hyvää vaaleaa misotahnaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria
tilkka vettä



Leikkaa kurkku pitkittäin halki ja poista siemenet. Siivuta kurkku hiukan vinottain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Hauduttele kurkkuja ja sipulia pannulla öljyssä kunnes kurkut ovat hiukan läpikuultavia, mutta vielä kohtuullisen kiinteitä.  Ota pannu liedeltä ja liuota misotahna, seesamiöljy ja seesaminsiemenet pikkutilkkaan vettä ja sekoita se kurkkuihin. Lisää korianterisilppu jos olet sen ystävä. Pidä lämpimänä.

Pyyhi tonnikalapihvit ylimääräisestä marinadista ja ota paistopinta kuumalla pannulla nopeasti molemmin puolin. Siis todella; ei kauempaa kuin 30 sekuntia per puoli.

Laita kurkkupeti lautaselle ja nosta pihvi lämpimien kurkkujen päälle. Kuumenna marinadi nopeasti pannulla ja kaada pihvin päälle.

Koristele ja syö!
Kohderyhmä hyrisi, mutta häntä on helppo miellyttää! 

Oikein hyvä jauheliha-kaalipiirakka

Näitähän nyt on verkko pullollaan, mutta kun joskus saa oikein tyydyttävän tuloksen laitan sen itsellenikin muistiin. Siis siinä mielessä olen säälittävä, että luen omaa blogiani muistaakseni mitä tein. Tähän on tultu.

Rakastan kaaliruokia ja vaikka nämä peltipiirakat ovat aika 70-lukulaisia, ihan kuin lämpimät leivätkin, niin ehkä tämä on sitten meikäläisen hidasta (toivottavasti) paluuta nuoruuteen. 

Taikina on ihan perus rahka-voitaikina ja tästä annoksesta tulee sellainen puoli pellillistä, eli noin 25cm x 40cm. Suosittelen tekemään itse - valmiilla voitaikinalla lopputuloksena on vain kaali-jauhelihapiirakka. Ei muuta.

Ryytineitoa olisi saanut olla enemmänkin

Piirakka

Pohja

200 g voita
4dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
250g maustamatonta rahkaa

Nypi huoneenlämpöinen voi kuiva-aineisiin ja lisää rahka. Sekoita keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään.

Täyte

500g hyvää naudan jauhelihaa (n.10% rasvaa)
yksi ISO sipuli (250g)
2 isoa valkosipulinkynttä
valkokaalia (ison kämmenen kokoinen pala kaalin kyljestä)
2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayennepippuria
3 rkl siirappia
3 rkl lihafondia (tiivistettä)
mustapippuria
2 rkl kuivattua timjamia
Ryytineitoa eli mustakuminaa pintaan 

Silppua sipuli, valkosipuli ja kaali silpuksi. Kaali kannattaa ensin siivuttaa tosi ohueksi ja sitten vielä pilkkoa hiukan, ettei jää pitkiä kaalinsuikaleita. Kaalin on hyvä olla ohutta ja tasakokoista optimaalisen mehevyyden takaamiseksi.

Valitse riittävän iso pannu tai kasari, ettei kaali valloita koko hellaa. Hauduttele ensin sipulia ja valkosipulia kasvisöljyssä tovi, mutta älä ruskista. Lisää kaali vähitellen, mutta melko nopeassa tahdissa sipulien seuraksi ja kääntele ahkerasti kahdella lastalla.
Kun kaali on sopivan laiskistunutta (n.15 min.), mausta siirapilla ja suolalla. Siirrä sivuun odottamaan jauhelihaa. 

Paista jauheliha kuumalla pannulla kunnes kauniin ruskeaa ja mehevää. Mausta fondilla, pippurilla ja yrteillä. Maista! Sekoita maustettu jauheliha kaalin ja sipulin kanssa ja maista taas! Jos tässä vaiheessa ei tee mieli kauhoa täytettä lusikalla, niin sitten vain maustamaan lisää. Koska en itse oikein pidä riisistä piirakoissa, täytyy pitää huoli, ettei täytteeseen jää ylimääräistä nestettä. Jos sitä on - haihduttele pois.

Kaulitse puolet taikinasta uunipellille. Taikina on aika pehmeää, joten käytin reilusti jauhoa ja itse levyn alla tuorekelmua, jonka avulla levy on helppo siirtää ja keikauttaa pellille.
Asettele jäähtynyt täyte levylle tasaiseksi kerrokseksi ja peitä taikinan toisella puolikkaalla. Nipistele yhteen ja tee tainan kanteen muutama pisto höyryjen päästämiseksi.

Voitele levy reilusti kananmunalla ja ripottele jotakin sopivaa siementä pintaan. Käytin ryytineitoa, eli nigellansiemeniä, mutta esimerkiksi unikonsiemenet käyvät hyvin.

Paistele puolisen tuntia 200 asteessa.

Tämä maistuu kuumanakin, ellei malta odottaa. Haalena oikein hyvin esimerkiksi oluen kera ja kylmänä pää puoliksi jääkaapissa takki päällä. Viimeksi mainituttu tapa oli muuten rakkaan sisäreni mielestä ainoa oikea tapa syödä lenkkimakkaraa töistä tullessa.