Vaivan väärti - ihana moussaka gluteenittomana!

Tämä version moussakasta on hiukan työläämpi, kuin useimmat muut, mutta todellakin kaiken vaivan veroinen. Ohje ei ole vaikea, mutta vie jonkun verran aikaa kaikkine työvaiheineen. Varaa siis kolmesta neljään tuntia ennen ateriaa, jottei nälkä pääse yllättämään. 

Tämä ohje tyydyttää 6-8 hengen nälän.


Moussaka

2 munakoisoa (n.800g)
5-6 jauhoista (Rosamunda) perunaa (n.800g) kuorineen

Jauhelihakastike (Ragu)

600 g hyvää naudan jauhelihaa
3 keskikokoista sipulia
3 pulleaa valkosipulinkynttä
3 tl kuivattua oreganoa
0,5 tl jauhettua kanelia
0,5 tl maustepippuria
1 tl suolaa
mustapippuria
400 g tomaattimurskaa
130g tomaattipyrettä
3 rkl tummaa siirappia
1rkl Worchester kastiketta
2-3 dl punaviiniä
oliiviöljyä

Bechamel

7,5 dl punaista maitoa
60 g voita
60 g gluteenitonta jauhoa
suolaa
valkopippuria
muskottia
2 dl cheddaria tai gryúyerea + hiukan pinnalle

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 230 asteeseen, mielellään kiertoilmalle.

Silppua sipulit ja mittaa mausteet erilliseen kuppiin. Paista sipuli-valkosipulisilppua hauduttaen tilkassa oliiviöljyä. Lisää suola, pippuri, kaneli, maustepippuri ja oregano sipulin sekaan ja jatka paistamista. Älä ruskista vaan hauduta leppoisasti, kunnes sipuli on kypsää ja kuulasta. Noin 10 minuuttia.
Siirrä sipuli- mausteseos pataan ja nosta paistinpannun lämpö täysille. Paista jauheliha pienissä erissä ruskeaksi, suolaa kevyesti ja siirrä pataan sipulin seuraksi. Lisää pataan tomaattimurska, pyre, punaviini ja hauduttele miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia, mutta mitä pidempään sitä parempi ragu syntyy. Kun maut ovat kunnolla tutustuneet, säädä maku tummalla siirapilla ja Worchester kastikkeella. Jätä muhimaan kunnes kastike on mukavan paksua ja täyteläistä. Valmista seuraavaksi munakoisot ja perunat. Leikkaa munakoiso ja puhtaat perunat noin sentin paksuiksi viipaleiksi ja levitä ne leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Tarvitset kaksi peltiä. Voitele oliiviöljyllä ja suolaa (kevyesti) viipaleet molemmin puolin. Pullasuti on tässä hyvä apuri.

Paiskaa pellit uniin puoleksi tunniksi. Käännä viipaleet puolessa välissä paistoa. Ota uunista kun ovat ihanan kypsiä ja kevyesti ruskettuneita. Vähennä lämpö 180 asteeseen. Ota kiertoilma pois päältä.

Valmista bechamel. Sulata voi kasarissa miedossa lämmössä ja lisää jauhot koko ajan vispilällä sekoittaen. Kypsennä jauhoja hetken, mutta älä ruskista. Lisää maito vähitellen ja vispaa aina välillä tasaiseksi, ennen kuin lisäät maitoa. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää juusto kun olet ottanut lämmöt liedeltä. Tarkista maku ja siirrä odottamaan kokoamista. Kun kastike on hiukan jäähtynyt voit halutessasi lisätä yhden kananmunan tai keltuiasen kuohkeuttamaan kastiketta.

Ota riittävän iso vuoka ja kokoa moussaka aloittaen ragusta. Levitä noin neljännes jauhelihakastikkeesta vuoan pohjalle ja peitä jauheliha perunaviipaleilla. Seuraavaksi puolet jauhelihakastikkeesta, jonka päälle ladotaan kaikki munakoisoviipaleet. Seuraavaksi loput jauhelihakastikkeesta ja kaiken kruunuksi bechamelkastike. Raasta vielä kerros juustoa pinnalle ja laita uuniin ainakin tunniksi. Jos  pinta pyrkii tummumaan liikaa, voit peittää sen kevyesti foliolla. Moussakan tulisi antaa levätä ainakin vartin ennen tarjoilua. Sitä helpottamaan voit leikata moussakan sopiviin annospaloihin, jotka on helpompi nostaa nätisti tarjolle.

Hyvä täyteläinen punaviini kruunaa tämän lohdullisen aterian!

Munakoiso - ihana tuliainen Turkista ja kanakepakot nuotiolla

Piipahdimme yleisön ja kohderyhmän kanssa Istanbulissa. Odotukset ruuan suhteen olivat kovat ja osittain ne toteutuivatkin. Ottomaanien mausteinen mutta ei tulinen perintö tuli tarkistettua moneen otteeseen.

Valitettavasti keliaakikot saivat olla aika tarkkana. Leipä kuuluu joka paikkaan ja
vehnäjauhot myös.

Munakoiso on kuulunut ruokavalioomme ennenkin, mutta kyllä turkkilainen keittiö osaa valmistaa sen ylivertaisesti ja varioida todella monella tavalla. Esimerkiksi savustetusta munakoisosta tehty muussi melkein räjäytti tajunnan.
Lähteissäni ostin vielä paikallisen keittokirjan, jotteivat viinilehtikääryleet ja muutkaan herkut unohtuisi ruokavaliosta. Viikonloppuna kokeilin kirjan munakoisosalaatin ohjetta, joka toimi ainakin meillä kuin unelma. Kyseessä on kyllä enemmänkin pyre kuin salaatti, mutta väliäkös tuolla. Salaatin kylkeen grillasimme nuotiolla hiukan itämaiseen tyylin kanaa, joka onnistui myös yllättäen tosi hyvin. Molempia kannattaa kokeilla - ovat helppoja.

Tässä salaatin ohje  

Kaksi saman kokoista munakoisoa
puolikas valkosipuli
1-1,5 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
1 dl turkkilaista jugurttia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl  hunajaa
Kourallinen silputtua tuoretta minttua

Pistele munakoisot haarukalla reikäisiksi ja kypsennä grillivastusten alla tai avotulella noin puoli tuntia. Laita puolikas valkosipuli kuorineen kypsymään samalla. Kääntele pihdeillä muutaman kerran, jotta saat koisot joka puolelta rakkuloille. Ota jäähtymään, kun tuntuvat joka puolelta kunnolla pehmeältä. Halkaise jäähtyneet munakoisot pitkittäin ja kaavi sisältö kulhoon. Purista ylimääräinen neste hyvin pois ja muussaa massaksi joko haarukalla tai terävällä veitsellä. Purista kypsät valkosipulikynnet kuorestaan massan joukkoon. Itse käytin lisäksi sauvasekoitinta, kunnes koisomassa oli riittävän sileää.
Lisää kunnon loraus hyvää oliiviöljyä ja jugurtti. Mausta massa sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Lisäsin vielä hunajaa pehmentämään makua, mutta kukin makunsa mukaan.

Laita puoleksi tunniksi kylmään ennen tarjoilua. Koristele tuoreella mintulla ja oliiveilla. Loraus oliiviöljyä vielä pintaan.


Itämaiset kanavartaat Raiviokorven tyyliin

Neljä broilerin rintafilettä paloiteltuna (2-3 cm paloiksi)
1 raastettu salottisipuli (banaaniversio)
2-3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl Worchesterkastiketta
1tl paprikajauhetta
1tl kanelia
1 rkl tuoretta timjamia silputtuna 
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita marinadi hyvin kanapalojen kanssa ja anna maustua niin kauan kuin on aikaa. Pujottele vartaisiin ja grillaa. Avotuli on tietty paras, mutta kukin omilla kujeillaan.

Ruoka on rakkautta - gluteeniton lanttukukko karjalaiseen tapaan

Yleisö tarvitsee hemmottelua, tai oikeammin minulla on tarve tehdä jotakin hemmotellakseni Yleisöä. 

Vasta avattu kukko - odotus palkitaan

Meidän perheessä (anteeksi puuttuva possessiivisuffiksi) lanttukukko on pyhä. Kaikki tulee tehdä pieteetillä ja tinkimättä. Keliakia lopetti Yleisön kukonsyönnin, koska ihana rapeansitkeä ohrakuori tuntui vaikealta korvata.

Siis nenästä kiinni ja syvään päähän.

Aloitin tekemällä kokeellisesti gluteenittomia sämpyloitä löytääkseni parhaan taikinan kuoreksi.

Ensimmäinen otto:

2,5 dl jugurttia 
25g hiivaa

0,5 rkl psylliumjauhetta
1 rkl tattaria
2 dl jyttejauhoa
2 rkl kuivattua sokerijuurikaskuitua

Ohje on aika tarkkaan psylliumjauheen kyljestä, nesteen korvasin jugurtilla ja lisäsin sekä hiukan tattaria että sokerijuurikasta antamaan vähän rakennetta. Joka ei muuten ole lainkaan makeaa. 

Sämpylät eivät kohonneet juuri lainkaan ja paistoaikakin ylitti ohjeen. Ne olivat liki leivotun kokoisia ja juuri uunista otettuna tuntuivat melkein raaoilta.

Yllätys oli suuri, kun rakenne ja maku olivatkin herkulliset. Jäähtyneenä maku oli melkein lanttukukkomainen ilman lanttuakin. Kohderyhmä oli samaa mieltä ja päätimmekin jättää kokeilun sikseen ja pitäytyä taikinan versiossa 0.1.

Huomenna tositoimiin.

Tuplasin annoksen ja muutin vain hiukan suhteita koe-erään nähden. 

2,5 dl maustamatonta jogurttia
2,5 dl vettä
55 g hiivaa
1 tl sokeria 
4 dl vaaleaa jyttejauhoa
0,5 rkl psylliumjauhoa
2 rkl tattarijauhoa
1 dl kuivattua jokerijuurikaskuitua (Fibrex)
1,5 tl suolaa
1 dl kasviöljyä

Mutta se itse ASIA - LANTTUKUKKO

Yksi keskikokoinen lanttu
suolaa
sokeria
300g hyvää possun kasleria tai kylkeä (luomua tai viljalla syötettyä).

Sokeri ja suola!

Kuori lanttu ja silvo sopiviksi paloiksi. Tässä tulee perinteen varoittava sormi: lanttu silvotaan reunoiltaan ohuiksi ja keskelta paksummiksi lastuiksi. Tästä ei tingitä. Vuokselan mafia eli mamma ja äiti laitaisivat tekemään homman uusiksi, jos lastu ei läpäise kriteerejä. Laita lastut kulhoon ja suolaa ja sokeroi lantut reilusti. Anna vetäytyä kunnes itkevät. 

Lado lastut huolella!

Tälle on syynsä: tähän muotoon leikatut 
lanttulastut muodostavat kukkoon hermeettisen kukkulan, johon ei synny turhia koloja. Silti lanttulastuissa on mehevä keskikohta ja ohuen ohut reuna.

Lado lantut huolellisesti puolikuun malliin, mutta muista , ettei tämä ei ole kalakukko, joten kukkula on matala - samalla kuitenkin reilu. 

Lado possu reiluina siivuina (1,5cm)  kukolle. Lanttu pitää peittää kokonaan. Suolaa liha hyvin ja peittele kukko hellästi.

Muista suola!

Sulje kansi tiiviisti ja paikkaa mahdolliset reiät. "Bang in the oven". 

Paista ensin noin puoli tuntia kovassä lämmössä (250cº) alenna lämpö 150 asteeseen.

Tarkkaile kukkoja ja peitä foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Bang in the oven!

Kohderyhmän kanssa maistoimme pikkuisen referenssikukon lämpimäisinä. Pakko sanoa, että tuoreena ihan järjettömän hyvää ja hämmästyttävän aidon makuista. 

Toivottavasti gluteeniton kuori kestää yön yli! Jännittää. Tosin en malttanut olla kertomatta Yleisölle etukäteen projektistani.

Seuraavana päivänä:

Kukko lepäili yön yli ja ilokseni se ei ollut menettänyt rakennettaan. Se oli pakko avata, jotta voin varmistua sen olevan luovutuskelpoinen. Eikä sitä rehellisyyden nimissä voinut olla maistamattakaan.

Täydellinen se ei tietenkään ollut, mutta luulenpa että sekä mamma etä äiti olisivat kelpuuttaneet tämän. Mitä sanoo Yleisö!

Ei livenä ihan näin tumma.

Taikina näyttää hiukan kohonneenkin, kuten pitää.

Aura-omenaendiivit, haukiquenellit ja myöhästyneet päärynät

Kohderyhmä toivoi haukea lauantain herkutteluun. Olen tehnyt hauesta melkein aina Mysi Lahtisen haukimurekkeen, joka onkin aivan sanoinkuvaamattoman hyvää ja rakenteeltaan enemmän pate kuin mureke. Hauki pitää saada täysin ruodottomaksi, jotta lopputuloksena on ihanan pehmeä ja sileä rakenne, mutta ruoka on todella vaivan arvoinen. 
Viimeaikojen kokkiohjelmiat ovat herättäneet haukiquenellihaaveen, sillä sitä en ennen tätä päivää ollut kokeillut. Mielessäni kuitenkin näin Mysin murekkeenomaisen ihanan haukipuikulan valkoviinikastikkeessa, joten kokeilemaan. 
Netistä löysin aivan oivallisen ohjeen hauen ruotojen eliminoimiseen, joka hämmästyttävää kyllä toimi. Yhdestä kookkaasta haukifileesta (600g) syntyi 500g täydellisen ruodotonta ja suloisen pehmeää kalamassaa. Aloitin ihan perusreseptillä, jota sitten jouduin tuunaamaan mieleisekseni. Lopputulos oli kuitenkin todella tyydyttävä, samoin kuin sävelletty jälkiruoka. Jälkiruoat eivät ole vahva alueeni, mutta alla oleva resepti on itse asiassa itsellenikin yllätykseksi aika herkkua.
Alkupalaksi italialaisen kuplivan rosen kera alkupaloiksi nautimme Pricen veljesten innoittamana aurajuustolla ja omenalla täytettyjä endiivejä. 

Auraendiivit
1 rapsakka endiivi lehdet varovasti eroteltuina

Täyte:
100g sinihomejuustoa (itse käytin Aura Goldia)
pari ruokalusikallista creme fraichea
yksi mehukas omena raastettuna
pieni loraus omenaviinietikkaa (tai jotain muuta happoa)
saksanpähkinää ja omenaa tai päärynää viimeistelyyn






Haukiquenellit

500g ruodotonta haukifilettä sieläksi massaksi ajettuna
2 munan valkuaista
80g sulatettua voita
1,5 tl suolaa
valkopippuria myllystä
ripaus tai kaksi cayennepippuria
1-2 dl kermaa
sitruunan kuorta
ja 1 rkl sitruunanmehua
2 rkl parmesanraastetta
1 dl tuoretta silputtua tilliä 
hyppysellinen sokeria (1/2 tl)

Mausta kalamassa tehosekoittimessa suolalla ja pippureilla. Lisää sulatettu, jäähtynyt voi sekä valkuaiset koneen käydessä. Viimeisenä raastettu sitruunan kuori ja mehu, sekä kerma. Paista pieni koekökkö varmistaaksesi makujen balanssi ja peittele kylmään odottamaan kypsennystä.

Muotoile massasta kahden lusikan avulla puikuloita ja keittele niitä hiljakseen kiehuvassa maidossa tai kalaliemessä, koosta riippuen, noin 8-10 min.

Pidä pallukat lämpiminä ja valmista mieluinen kastike. Itse tein perinteisen valkoviinikastikkeen. Lisukkeeksi toimi ihan loistavasti tuore kirjolohen mäti.















Myöhästyneet päärynät 

4 päärynää 
pullollinen punaviiniglögiä
1 dl sokeria
kanelitanko
2 vaniljatankoa

Kuori päärynät, mutta jätä kara paikoilleen. Aseta päärynät kasariin kuppeelleen ja peitä glögillä. Päärynöiden pitäisi olla jotakuinkin upoksissa. Heitä perään kanelitanko, sokeri ja vanijatangot. Katko vaniljatangot ensi kolmeen osaan ja halkaise, jotta siemenet pääsevät karkaamaan nesteen joukkoon.

Keittele päärynöitä hellästi noin puoli tuntia tai kunnes ne ovat niin kypsiä, että hammastikku menee kevyesti läpi. Älä keitä rikki.
Kalasta päärynät hellästi lautaselle, peittele kelmulla ja vie viileään jäähtymään. 

Glögisiirappi

Keitä kattilaan jäänyttä lientä kokoon, kunnes se on ihanan kiiltävää ja siirappimaista. 
Lopputulos poikkeaa ilahduttavasti joulun makumaailmasta ja muistuttaa enemmän hedelmäistä ja mausteista kinuskia.

Tarjoa päärynät glögisiirapin ja notkistetun creme fraichen kera. 
Kuvan ottaminen valitettavasti myöhästyi.

Ei kyynärpäitä pöydälle.

Pikakieli vauhdissa

Haukiquenellit maistuivat myös kärsivälliselle sivustaseuraajalle.  

Lauantain herkku - Yakiniku ja muut härpäkkeet

Muistan tarkalleen milloin menetin sydämeni japanilaiselle keittiölle. 
Äitienpäivänä 1988 äitini ja vanha turuntätini olivat kyläilemässä. Kevätviiman riepottelemassa Ruoholahdessa etsittiin epätoivoisesti paikkaa äitienpäivälounaalle. Viimeinenkin pitseria ja hikinen purilaispaikka olivat viimeistä pöytää myöten täynnä. Ruoholahdenkadun ja Lastenkodinkujan nurkassa oli vasta-avattu pikkuinen japanilasravintola, jonka pöydät ammottivat tyhjyyttään. Mekin olimme vältelleet sitä, sillä paikalla oli ollut toinen toistaan surullisempia kuppiloita. Jäätävä tuuli pakotti sisään - onneksi. 
Miso,Ebifurai, Yakiniku - ruokalajit, jotka jokainen kolmevuotias mestarikokki nykyään pudottelee luontevasti keskustelun lomassa, olivat siihen aikaan kuin vieraalta planeetalta. 
Tädit sinnittelivät läpi ruokalistan puikoilla, mutta vaikka ruoan saattaminen lautaselta suuhun oli kovan työn takana, silkka onni paistoi jokaisen kasvoilta. Äitini huokasi vielä illalla, ettei ollut tiennyt sellaisia makuja ja niin hyvää ruokaa olevan olemassakaan. Kabukista ja sen persoonallisesta omistajasta Akista tuli meille hyvät ystävät vuosikymmeniksi ja Akin ruokalistalta on opeteltu ja apinoitu lukuisia herkkuja kotikeittiöön. Tiedän ettemme ole ainoita. 

Yakiniku pomppasi kotisuosikkien joukkoon vasta sen jälkeen kun ihanasta Tokyokanista löysimme pöytämallin pienestä kaasugrillistä ja yakinikun valmistamiseen sopivan paistoastian. Toki yakinikua voi valmistaa ilman näitäkin, mutta meille Akin opetuslapsille tämä on se oikea tapa. Yhdellä setillä voi mukavasti aterioida kaksi, maksimissaan neljä. Investointina ei ole suuren suuri, vaikka hankkii kaksikin settiä.

Yakiniku kahdelle  
300- marmorifilettä
pari isoa porttobello- tai siitakesientä
iso makea sipuli
vihreä paprika
5cm pätkä tuoretta inkivääriä
pari pientä punaista tuoretta chiliä
5 cm pätkä purjon valkoista kantaosaa



Laita marmorifile mielellään tiukkaan tuorekelmuun pakattuna (oikean muodon saamiseksi) pakastimeen ainakin pariksi tunniksi. Lihan ei tarvitse olla umpijäässä, mutta kunnolla kohmettunut, jotta siitä saa leikattuua ohuen ohuita siivuja (2-3mm). Jos et valmista heti, ota se pakkasesta noin tuntia ennen, että saat sen leikkauskelpoiseksi.

Puhdista sienet, pese ja kuivaa paprika ja leikkaa se pitkittäin kuuteen osaan. Poista valkoiset kalvot ja siemenet. Kuori sipuli. Tökkää kokonaiseen sipuliin keskeltä kyljestä hammastikku aina oletettuun keskustaan saakka. Laita toinen tikku noin 1,5cm etäisyydelle edellisestä. Toista. Näin saat leikatuksi sipulista ehyitä vajaan sentin paksuisia kiekkoja, joita hammastikku pitää kasassa.

Raasta inkivääri, suikaloi purjo ja chilit niin ohuiksi renkaiksi kuin saat. Aseta lisukkeet erillisille pienille lautasille, joista jokainen voi käyttää haluamansa määrän ja sekoittaa dippikuppiinsa. Annostele riisi jokaiselle omiin riisikuppeihinsa.

Annos yhdelle

Asettele lihansiivut, paprikat, sipulikiekot ja sieni kauniille laakealle annoslautaselle.














Dippikastike
Tämä on nyt sitten vahvasti makuasia. Ne jotka ovat hollilla voivat hakea valmista tsuyuliemipohjaa vaikka Tokyokanista ja tuunata sen sopivaksi hyvällä soijalla ja mirinillä. 
Kelvollinen lopputulos syntyy myös seuraavalla tavalla.

Ennakkomarinointia

3 dl hyvää kanalientä
1/2 dl japanilaista soijaa
puolikas sipuli raastettuna tai silputtuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
keitä aineksia leppeästi kunnes sipulit pehmeitä
anna jäähtyä
2 rkl miriniä ( jos ei löydy sen voi korvata sherryllä ja lusikallisella sokeria) 
lisää 1 rkl seesamiöljyä

Siivilöi kastike pieniin annoskuppeihin.


Kaasu päälle, vettä paistoastian pohjalle ja nauttimaan. Tekniikoita on on monia. Itse tykkään kiepauttaa lihan jo ennen paistoalustalle laittamista dipissä, ja nopean paiston jälkeen vielä kerran, niin nautinto on täydellinen. Sipuli, sieni ja paprika vaativat kypsyäkseen hiukan kärsivällisyyttä, mutta hyvä liha ainoastaan pyöräytyksen kuumalla pannulla.

Viimeisiä herkkupaloja

Koko ateria on miellyttävä sosiaalinen prosessi, jossa tulee syötyä hitaasti ja nautinnollisesti.

Note: Marmoriliha on arvokasta eikä ihan jokapäiväistä herkkua, mutta tämä reseti toimii todella hyvin esimerkiksi possun sisä-tai ulkofileestä tai jopa kanasta. Samat säännöt, eli mahdollisimman ohuet siivut.

Paheksuttava munakakku

Tamago tekeillä

P.S. Tänään aloitimme lohisashimilla ja Dashimaki tamagolla (kananmunakakku) joka tosin sai hiukan väriä pintaan. Puristit eivät tämmöistä tarjoaisi, mutta maku oli oikein tyydyttävä.  

Tattariblinit eli glutkuversio Yleisön pyynnöstä

Yleisö on edelleenkin yksikössä, joten kirjoitan sen erisnimenomaisesti isolla kirjaimella.

Blinit on vähän kuin pannukakku - voi hyvin säätää ja hyvä tulee.
(resepti on neljälle alkupalaksi/ehkä noin 10 bliniä)


4 dl piimää tai maustamatonta jugurttia (turkkilainen tai kreikkalainen käy loistavasti)
25g tuoretta hiivaa
2,5 dl tattarijauhoja
2 tl sokeria
1 keltuainen
1 valkuainen kovaksi vatkattuna
1,5 tl suolaa
1,5dl kermaa
1dl (vajaa) kuohuviiniä tai vissyä (voi lorauttaa myös kossua tai olutta)

Kuumenna jugurtti kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva, siivilöidyt jauhot ja sokeri. Peittele astia kelmulla ja anna kohota mielellään vähintään 2 tuntia.

Lisää kohonneeseen taikinaan keltuainen, suola, ja kuuma kerma. Tässä vaiheessa taikinalle on eduksi kohota vielä muutaman tunnin, mutta toimii kyllä vaikka paistat saman tien. 
Kun ryhdyt paistamaan taittele sekaan kovaksi vatkattu  valkuaisvaahto ja skumppa/vissy/kossu/olut.

Se kuinka paljon haluat käyttää paistossa voita on ihan omantunnon kysymys. Makuasia myöskin. Paistolämpötila ei ole makuasia. Blinit pitää paistaa maltillisessa, mutta kohtuullisessa lämmössä, jotta ne kohoavat, kypsyvät sisältä ja saavat ihanan rapean pinnan, kuten Delia Smithin crumpetit aikoinaan (herkkua muuten).

Emännän tai isännän mukavuudenhalusta on kiinni, saavatko aterioitsijat lautaselleen aina kuumana tirisevän blinin, vai onko pöydässä mukava keko lätkiä ja lisukkeita, jolloin paistajakin voi nauttia seurustelusta kokonaisvaltaisemmin. Ruokanipot eivät edes harkitse moista kerettiläisyyttä, mutta nimeltämainitsemattoman emännän tiedetään joustaneen RUOAN KUSTANNUKSELLA nauttiakseen seurasta! Paheksumme syvästi.

Ai niin - nautitaan mieluisten lisukkeiden kera. Mäti, smetana, makea sipuli, sillikaviaari, sienisalaatti, savulohisörsseli ja savusilakkavaahto tietenkin.