Raparperihyve!

Vanhanajan vaniljakastikkeessa tällä kertaa ugandalaista vaniljaa.

Kun vauhtiin pääsin, niin antaa mennä toinenkin resetti samoin tein. Osaksi siitä syystä, että raparperiaika on kuumimmillaan eikä tämä todellakaan ole hassumpi torttu. Tämä menee mainiosti hyvä aterian jälkiruuasta, mutta myös varteenotettava herkku kahvin kumppaniksi.

Resepti on kolmivaiheinen, mutta ei todellakaan vaikea.
Tämä raparperiresepti ansaitsee tulla jaetuksi, on se sen verran herkkua eikä edes vaikea tehdä. Noh - minä tosin tein sen melkein joka vaiheelta kahdesti, mutta ei se silti vaikeaa ollut. Alkuperäinen on joku vanha ameriikanohje, joten sitä on lokalisoitu tarpeen mukaan.

Raparperihyve
(kahdeksalle)

Pohja:
60 g voita
2,5dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria


Täyte:
6 dl raparperinpaloja
3 keltuaista
2,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl täysmaitoa

Marenki:
3 valkuaista
3 rkl sokeria
vaniljaa

Pinnalle kookoshiutaleita tai mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita voi, sokeri ja vehnäjauhot pikaisesti muruiksi ja painele puru vuokaan (22 -24cm). Ehkä pienempi vuoka mielummin, että lopputulos on ihanan muhkea ja kostea. Paista 10 minuuttia.

Sekoita raparperit, maito, keltuaiset, sokeri ja pari lusikallista vehnäjauhoja keskenään ja kaada kuuman pohjan päälle. Paista vielä 45 min.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Vatkaa kunnes vaahto on jäykkää ja kiiltävää.  Levitä marenki raparperin päälle, ripottele kookoshiutaleita tai mantelilastuja pinnalle ja paista vielä kunnes marenki saan kauniin vaaleanruskean pinnan.

Jäähdytä puolisen tuntia ennen tarjoamista. Voit leikata terävällä kostutetulla lastalla sen leivoksiksi tai tarjota perinteisesti itsepalveluperiaatteella.

Perinteiset lisukkeet kuten vaniljajäätelö tai vaniljakastike toimivat pomminvarmasti.

Sunnuntaipäivän helppo kahviherkku - Mini-Pavlovat

Kaksi varmaa päiväkahvin pelastajaa: pannukakku ja marenkihässäkkä. Molempiin yleensä löytyy ainekset. No, ainakin pannariin.
Rakastan Pavlovaa ihan millä kokoonpanolla tahansa. Jos ei löydy hienoja kokonaisia marenkipesiä täytettäväksi niin ainahan siitä voi tehdä Eton Mess -version.



Marinoituja mansikoita, paahdettuja mantelilastuja ja minttua.

En ole varsinaisesti jälkiruokaekspertti kuten Yleisö, joka varmasti tietäisi onko näillä kahdella on muitakin eroja. Luulisin että EM:iin kuuluvat oleellisesti tuoreet mansikat.
Kuvien annokset syntyivät Stockalta hankituista ihanista valmismarengeista, mutta useimmiten teen marengit itse, sillä valkuaisia jää aina jostakin yli ja omatekemät ovat paljon parempia kuin kaupan perusversiot. Ne säilyvät mainiosti pitkäänkin isossa lasipurkissa tai tiiviissä keksirasiassa. Marenkeja kannattaa olla aina hätävarana.

Pavlovaan sopivat mitkä tahansa marjat ja hedelmät, mutta kannattaa muistaa, että marengin makeus ja kerman täyteläisyys kaipaa jotakin raikasta ja hapokastakin kontrastiksi. Esimerkiksi herukat ja raparperi toimivat erinomaisesti.

Tämän sunnuntain Mini-Pavlovissa oli pohjalla pienen kämmenen kokoinen marenkipesä, noin 1,5dl kermavaahtoa ja saman verran kypsää mangoa. Hapoksi yksi passionhedelmä annosta kohti. Lisäksi isohkoina murusina kerman ja hedelmien sekaan ylimääräistä marenkia. Kerma kannattaa maustaa sokerilla hyvin varovaisesti tai ei lainkaan, sillä marengin makeus yleensä riittää.

Muutamassa minuutissa syntyy herkullinen jälkiruoka tai kahvin seuralainen.

Pavlova, iso tai pieni, kannattaa aina tehdä viime tipassa, sillä marenki pehmenee nopeasti. Hyvää se on pehmeänäkin, mutta rakenteen vartiaatiot ja ulkonäkö hiukan kärsivät.  Joskus olen sivellyt marenkipohjan valkosuklaalla, joka mukavasti eristää marengin marjojen ja kerman kosteudesta. Näin marenkikakku voidaan tehdä hiukan ennen tarjoilua sen liiemmin kärsimättä.

Äitienpäivän iso marenkikakku sisälsi tuoreita mansikoita, pari ropeellista pensasmustikoita ja myös passionhedelmää. Koristeena mansikoita ja ananaskirsikoita. Sekin toimi hyvin ja näytti paljon suurempitöiseltä, kuin olikaan. 

Aura-omenaendiivit, haukiquenellit ja myöhästyneet päärynät

Kohderyhmä toivoi haukea lauantain herkutteluun. Olen tehnyt hauesta melkein aina Mysi Lahtisen haukimurekkeen, joka onkin aivan sanoinkuvaamattoman hyvää ja rakenteeltaan enemmän pate kuin mureke. Hauki pitää saada täysin ruodottomaksi, jotta lopputuloksena on ihanan pehmeä ja sileä rakenne, mutta ruoka on todella vaivan arvoinen. 
Viimeaikojen kokkiohjelmiat ovat herättäneet haukiquenellihaaveen, sillä sitä en ennen tätä päivää ollut kokeillut. Mielessäni kuitenkin näin Mysin murekkeenomaisen ihanan haukipuikulan valkoviinikastikkeessa, joten kokeilemaan. 
Netistä löysin aivan oivallisen ohjeen hauen ruotojen eliminoimiseen, joka hämmästyttävää kyllä toimi. Yhdestä kookkaasta haukifileesta (600g) syntyi 500g täydellisen ruodotonta ja suloisen pehmeää kalamassaa. Aloitin ihan perusreseptillä, jota sitten jouduin tuunaamaan mieleisekseni. Lopputulos oli kuitenkin todella tyydyttävä, samoin kuin sävelletty jälkiruoka. Jälkiruoat eivät ole vahva alueeni, mutta alla oleva resepti on itse asiassa itsellenikin yllätykseksi aika herkkua.
Alkupalaksi italialaisen kuplivan rosen kera alkupaloiksi nautimme Pricen veljesten innoittamana aurajuustolla ja omenalla täytettyjä endiivejä. 

Auraendiivit
1 rapsakka endiivi lehdet varovasti eroteltuina

Täyte:
100g sinihomejuustoa (itse käytin Aura Goldia)
pari ruokalusikallista creme fraichea
yksi mehukas omena raastettuna
pieni loraus omenaviinietikkaa (tai jotain muuta happoa)
saksanpähkinää ja omenaa tai päärynää viimeistelyyn






Haukiquenellit

500g ruodotonta haukifilettä sieläksi massaksi ajettuna
2 munan valkuaista
80g sulatettua voita
1,5 tl suolaa
valkopippuria myllystä
ripaus tai kaksi cayennepippuria
1-2 dl kermaa
sitruunan kuorta
ja 1 rkl sitruunanmehua
2 rkl parmesanraastetta
1 dl tuoretta silputtua tilliä 
hyppysellinen sokeria (1/2 tl)

Mausta kalamassa tehosekoittimessa suolalla ja pippureilla. Lisää sulatettu, jäähtynyt voi sekä valkuaiset koneen käydessä. Viimeisenä raastettu sitruunan kuori ja mehu, sekä kerma. Paista pieni koekökkö varmistaaksesi makujen balanssi ja peittele kylmään odottamaan kypsennystä.

Muotoile massasta kahden lusikan avulla puikuloita ja keittele niitä hiljakseen kiehuvassa maidossa tai kalaliemessä, koosta riippuen, noin 8-10 min.

Pidä pallukat lämpiminä ja valmista mieluinen kastike. Itse tein perinteisen valkoviinikastikkeen. Lisukkeeksi toimi ihan loistavasti tuore kirjolohen mäti.















Myöhästyneet päärynät 

4 päärynää 
pullollinen punaviiniglögiä
1 dl sokeria
kanelitanko
2 vaniljatankoa

Kuori päärynät, mutta jätä kara paikoilleen. Aseta päärynät kasariin kuppeelleen ja peitä glögillä. Päärynöiden pitäisi olla jotakuinkin upoksissa. Heitä perään kanelitanko, sokeri ja vanijatangot. Katko vaniljatangot ensi kolmeen osaan ja halkaise, jotta siemenet pääsevät karkaamaan nesteen joukkoon.

Keittele päärynöitä hellästi noin puoli tuntia tai kunnes ne ovat niin kypsiä, että hammastikku menee kevyesti läpi. Älä keitä rikki.
Kalasta päärynät hellästi lautaselle, peittele kelmulla ja vie viileään jäähtymään. 

Glögisiirappi

Keitä kattilaan jäänyttä lientä kokoon, kunnes se on ihanan kiiltävää ja siirappimaista. 
Lopputulos poikkeaa ilahduttavasti joulun makumaailmasta ja muistuttaa enemmän hedelmäistä ja mausteista kinuskia.

Tarjoa päärynät glögisiirapin ja notkistetun creme fraichen kera. 
Kuvan ottaminen valitettavasti myöhästyi.

Ei kyynärpäitä pöydälle.

Pikakieli vauhdissa

Haukiquenellit maistuivat myös kärsivälliselle sivustaseuraajalle.