Väitän, että missään ei saa niin hyvää ja hyvin valmistettua kalaa kuin siellä. Paikalliset ottavat sen itsestäänselvyytenä, mutta minä olen aina yhtä lumoutunut. Mikä tahansa tavallinen kuppila, joka tarjoaa lounasta, saa sen aina kohilleen. Koskaan ei saa eteensä kuivaa tai muuten huonosti valmistettua kalaa.
Olen kadetinut ihania, tuoreita, paksuja ja meheviä turskafileita, joita vuosien varrella olen siellä syönyt. Suomessa sellaisia ei ole pitkään aikaan saanut mistään. Paitsi nyt. Paikallinen K-kauppa, jonka kalatiski on itkettävän hyvä, tarjoaa mahtavan valikoiman tuoretta kalaa hauesta alkaen ja nykyään - kyllä - mahtavaa turskaa. Ihan kuin Salandon mies -iiiik. Tulee sellainen olo, että pitäisi ostaa enemmän kuin kaksi ihmistä yhdellä aterialla voi syödä, vain siitä syystä, että sitä on ja se on niin ihanaa.
Olen syönyt Göteborigissa turskaa raputartarin kera, parmakinkkuun käärittynä, rapeaksi paistettuna valkoviinikastikkeen kera, gratinoituna juustoisen valkokastikkeen alla ja aina, aina se vie kielen mennessään.
Tänään tein vain yhdestä mahtavasta fileestä itselleni ja kohderyhmälle kalaa ja laivoja raputartarin kera.
Perunat tein kuumassa uunissa tuoreen rosmariinin ja sitruunalohkojen kera (suolaa ja hyvää oliiviöljyä). Vaikka eivät olekaan kovin fotogeenisiä, maistuivat varsin hyvältä.
Se turska: kuivaa ja tarkista, ettei ole ruotoja. Paloittele sopiviksi friteerattaviksi. Suolaa ja jauhota kevyesti, että frityyri tartuu kunnolla. Itse pidän japanilaistyyppisestä, hyvin kevyestä taikinasta. Sen pitää olla rapea ja sulaa suussa. Periaate on että frityyrin pitää olla todella kylmä ja öljyn todella kuuma (190º)jotta syntyy ihan rapea lopputulos. Kannattaa paistaa pienissä erissä, ettei öljy pääse jäähtymään. Siitä seuraa vain rasvainen ja öljyinen taikina. Ei hyvä.
Tämä onnistui kyllä varsin hyvin. Eläköön brittikeittiön lahja maailmalle! Olen tosissani!
