Sinisimpukat datamiehen vaimon tapaan tai jotain sinne päin.

    

Sinisimpukat ovat täydellistä illanistujaisruokaa - ylipäätään täydellistä ruokaa. Iso höyryävä kulho simpukoita on silkka onni, oli kyseessä iltapala kahdelle tai mukava hetki ystävien kanssa.  Parasta simpukoissa maun lisäksi on niiden helppo valmistus.  

Ne jotka ovat huolissaan tuoreusasioista, kun käsitellään eläviä simpukoita, voivat huoletta valmistaa ja syödä niitä seuraavia perussääntöjä noudattamalla.

1) Kun peset simpukat ja poistat niiltä parrat (juokseva vesi, juuresharja ja terävä veitsi), tarkista samalla, että kaikki veijarit sulkevat prosessissa suunsa. Kattilaan laitetaan vain ne, jotka pitävät leukansa tiukasti kiinni. Simpukat reagoivat joskus hiukan hitaasti, joten kannattaa seurata hetken.Rikkinäiset ja aukinaiset heitetään pois.

2) Kun simpukat on höyrytetty kypsiksi, lautaselle kelpaavat vain ne, jotka ovat leukansa aukaisseet. Umpinaisia yksilöitä ei kannata yrittää avata, eikä siis syödä.

Elävä simpukka sulkee suunsa viimeistään, kun sitä hiukan kopsauttaa. Pataan. 

Toisaalta se avaa leukansa kattilassa, kun henki lähtee. Vatsaan. 

Se resepti (kahdelle)

Kilon verran puhdistettuja sinisimpukoita

2 -3 dl valkoviiniä

1 iso tai 2 pientä salottisipulia pieneksi pilkottuna

valkosipulinkynsi  

cayennepippuria

1 rkl tomaattipyrettä

valkopippuria

hyppysellinen sokeria

reirusti sileälehtistä persiljaa (käy se kippurakin, mutta...)

voita tai oliiviöljyä 

Kuullota sipulit miedolla lämmöllä niin isossa kattilassa, että simpukat hyvin mahtuvat sekaan. Herättele cayennepippuri ja lorauta viini sekaan. Voit jatkaa lientä halutessasi pienellä määrällä kasvis- tai kalalientä. Keittele hetki ja nosta lämpö täysille. Kumoa simpukat kattilaan ja peitä kannella. 

Simpukoita ei pidä hukuttaa, joten älä huolestu nesteen vähyydestä. Sitä pitää olla juuri sopivasti rapean leivän uittamiseen, mutta keittoa tästä ei ole tarkoitus tehdä. Pari kolme desiä valmista lientä on sopiva määrä.

Kurkista kattilaan 6-7 minuutin kuluttua. Simpukat ovat avanneet kuorensa ja voit varovasti nostaa ne reikäkauhalla lämpimäään tarjoilukulhoon. Peittele kulho hetkeksi. 

Viimeistele liemi. Lisää tomaattipyre. Maista. Liemi maistuu jo nyt hyvälle, mutta vaatii ehkä hyppysellisen sokeria, ehkä hiukan suolaa. Jos haluat täyteläisemmän liemen, kerma toimii aina. Myös loraus kookosmaitoa käy vaihtelusta. Liemen voi siivilöidä tässä vaiheessa, mutta toimii se näinkin. Simpukoista voi tulla niiden avauduttua liemeen jokunen hiekanjyvä, jotka tietenkin siivilöinti eliminoi. Itse pidän tästä hiukan robustimmasta versiosta, jossa sattumat ovat mukana. Hammaslääkäriä ei useinkaan tarvita.

Silppua reilusti persiljaa, kaada liemi simpukoiden päälle, sirottele persilja keon kruunuksi ja tarjoile rapean maalaisleivän kera.

Simpukankuori toimii pihteinä haarukan sijaan, mutta lusikka voi auttaa liemen imuroinnissa. Ja se leipä.

  

Peuran ulkofile ja fenkoligratiinia

Naapurin metsämies pitää meidät hirven- ja peuranlihassa varsin kohtuullista korvausta vastaan. Erityisesti peura on suosikkini. Hienovaraisesti riistainen, mutta herkän aromaattinen ja siksi niin moneen sopiva vähärasvainen liha on ehkä parasta mitä tiedän. 
Sisareni ja ja blogini innoittaja tuli taannoin kyläilemään jälkiruoka kainalossaan. Armoitettuna sokerilla kyllästettyjen jälkiruokien mestarina hän aina varmistaa, että saa pääruoan jälkeen myös jotain hyvää ja makeaa, joten tuo sen tullessaan.
En valita - nautin.

Aloitimme perinteisillä muikunmätiblineillä ja pääruuaksi arvoimme sopivaa reseptiä peuralle.

Näillä mentiin:

Täytetty peuran ulkofile

n. 600 g peuran ulkofilettä
täyte:
pieni salottisipuli
1 rkl dijonin sinappia 
2 rkl silputtua persiljaa ja timjamia
2 rkl vuohenjuustoa  
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 rkl parmesanraastetta 
suolaa, pippuria 

Ota file huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. 

Valmista täyte. Silppua yrtit, sinappi, vuohenjuusto, valkosipuli ja parmesaani keskenään. Suolaa ja pippuria.

Poista fileestä kalvot ja kuivaa nätiksi. Leikkaa fileestä pitkittäin eräänlainen lieve. Tarkoituksena ei ole halkaista filettä vaan saada aikaan sopiva tasku täytteelle, mutta säilyttää fileen mehevä ydin ehyenä. 
Levitä täyte taskuun ja paketoi file narulla tiukaksi pötkyläksi. Suolaa ja pippuroi. Paista pötkyyn kaunis ruskea pinta pannussa (oliiviöljyssä ja voissa). 

Työnnä lihamittari fileen paksuimpaan kohtaan (tarkkana) ja säädä mittari 60c aseteeseen. 

Paista 175c lämössä kunnes haluttu sisälämpötila saavutettu. Kääri file folioon ja anna levätä vähintään  15 minuuttia. 









Gratinoidut fenkolit

Kolme pulleaa fenkolia
4 rkl voita
1,5 dl raastettua parmesaania 

Keitä puhdistettuja ja halkaisuja fenkoleja suolatussa vedessä kunnes ovat kypsiä, mutta napakoita. Valuta, leikkaa pitkittäin sopiviksi lohkoiksi ja asettele limittäin siskonpetiin voideltuun vuokaan. Sujauttele voikikkareet lohkojen väliin, sirottele parmesaaniraaste pintaan ja heitä uuniin (bang in the oven) (220c)kunnes juusto ruskettuu nätisti.

Se pihlajanmarjahyytelö!

Naapurin metsämieheltä (ehkä paremman puoliskon tuotantoa) saimme joulun ruokalahjana täydellisen purkin pihlajanmarjahyytelöä. Ihanan läpikuultava, laskevan auringon väreissä hehkuva hyytelö, jonka rakenne - juuri ja juuri kasassapysyvä, suussa hajoaa kielelle täydellisenä makuelämyksenä. Säästin sitä juuri oikeaan hetkeen ja miten oiva kombinaatio peuran kanssa se oli. Onneksi jäi vielä vähän.