Peuran ulkofile ja fenkoligratiinia

Naapurin metsämies pitää meidät hirven- ja peuranlihassa varsin kohtuullista korvausta vastaan. Erityisesti peura on suosikkini. Hienovaraisesti riistainen, mutta herkän aromaattinen ja siksi niin moneen sopiva vähärasvainen liha on ehkä parasta mitä tiedän. 
Sisareni ja ja blogini innoittaja tuli taannoin kyläilemään jälkiruoka kainalossaan. Armoitettuna sokerilla kyllästettyjen jälkiruokien mestarina hän aina varmistaa, että saa pääruoan jälkeen myös jotain hyvää ja makeaa, joten tuo sen tullessaan.
En valita - nautin.

Aloitimme perinteisillä muikunmätiblineillä ja pääruuaksi arvoimme sopivaa reseptiä peuralle.

Näillä mentiin:

Täytetty peuran ulkofile

n. 600 g peuran ulkofilettä
täyte:
pieni salottisipuli
1 rkl dijonin sinappia 
2 rkl silputtua persiljaa ja timjamia
2 rkl vuohenjuustoa  
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 rkl parmesanraastetta 
suolaa, pippuria 

Ota file huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. 

Valmista täyte. Silppua yrtit, sinappi, vuohenjuusto, valkosipuli ja parmesaani keskenään. Suolaa ja pippuria.

Poista fileestä kalvot ja kuivaa nätiksi. Leikkaa fileestä pitkittäin eräänlainen lieve. Tarkoituksena ei ole halkaista filettä vaan saada aikaan sopiva tasku täytteelle, mutta säilyttää fileen mehevä ydin ehyenä. 
Levitä täyte taskuun ja paketoi file narulla tiukaksi pötkyläksi. Suolaa ja pippuroi. Paista pötkyyn kaunis ruskea pinta pannussa (oliiviöljyssä ja voissa). 

Työnnä lihamittari fileen paksuimpaan kohtaan (tarkkana) ja säädä mittari 60c aseteeseen. 

Paista 175c lämössä kunnes haluttu sisälämpötila saavutettu. Kääri file folioon ja anna levätä vähintään  15 minuuttia. 









Gratinoidut fenkolit

Kolme pulleaa fenkolia
4 rkl voita
1,5 dl raastettua parmesaania 

Keitä puhdistettuja ja halkaisuja fenkoleja suolatussa vedessä kunnes ovat kypsiä, mutta napakoita. Valuta, leikkaa pitkittäin sopiviksi lohkoiksi ja asettele limittäin siskonpetiin voideltuun vuokaan. Sujauttele voikikkareet lohkojen väliin, sirottele parmesaaniraaste pintaan ja heitä uuniin (bang in the oven) (220c)kunnes juusto ruskettuu nätisti.

Se pihlajanmarjahyytelö!

Naapurin metsämieheltä (ehkä paremman puoliskon tuotantoa) saimme joulun ruokalahjana täydellisen purkin pihlajanmarjahyytelöä. Ihanan läpikuultava, laskevan auringon väreissä hehkuva hyytelö, jonka rakenne - juuri ja juuri kasassapysyvä, suussa hajoaa kielelle täydellisenä makuelämyksenä. Säästin sitä juuri oikeaan hetkeen ja miten oiva kombinaatio peuran kanssa se oli. Onneksi jäi vielä vähän.