Twiittejä käyttäjältä @PaiviLaaksomies

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Paskisburger - kesäklassikko!



Paskis on perheemme jaettu kesäpaikka, ja se sijaitsee
pienenpienellä Saimaan saarella. Saaren nimi on paperilla jotakin paljon hygieenisempää, mutta kansan suussa saari on aina ollut Paskoluoto, josta kotoisa Paskis on aikojen saatossa muotoutunut.

Paskis on julistautunut itsenäiseksi valtioksi jo muutama vuosikymmen sitten ja riippuen hallitsijoiden (sisko ja sen veli) tuulesta se on joko monarkia tai tasavalta. Alueen luonnonvarat ovat melko rajalliset, ellei järvivettä ja satunnaisia haukia lasketa. Paskiksella on oma, nestemäinen valuutta eikä saarella juuri viitsi pidempiä aikoja viettää ilman käypäistä käteistä.

Paikalla on merkillinen voima taannuttaa kansalaisensa muutamassa päivässä metsäläiseksi, joka käyttää samaa T-paitaa vuorokauden ympäri ja jonka päivärytmi kulkee maistuvasta ateriasta toiseen. Aamiaisella mietitään mitä syödään illalla ja laskeskellaan riittääkö valuutta vai vaatiiko mantereella käyntiä. Välillä nukutaan, uidaan ja saunotaan. Tai maataan riippumatossa kirjan kanssa.

Hyökkäyssuunnitelma tekeillä.


Siitä huolimatta, että sähköä syntyy rajallisesti aurinkopaneelin kautta, eikä saarella ole omaa kaivoa, siellä ei koskaan ole tarvinnut syödä huonosti. Hiukan soveltamista se kyllä aika ajoin vaatii.

Paskisburger on syntynyt joskus 80-luvun lopulla näihin olosuhteisiin. Resepti heijastaa omaa aikaansa, ja olen itse keventänyt sitä hiukan aikojen saatossa. Hyvää se kyllä on alkuperäisessä muodossakin. Tämä valmistuu aika isolle porukalle samalla vaivalla - laadusta tinkimättä.

Burger koostuu hyvästä maalaisleivästä (vaalea leipä, mehevä sisus, rrrapea kuori), herkkusienimuhennoksesta, yrttivoista ja kokonaisena grillatusta sisäfileestä.


Paskisburger 4-6 hengelle
Kokonainen sisäfile (tai sopiva pala jos syöjiä on vähän)
öljyä
suolaa
pippuria
Hyvää maalaisleipää (Fazerin versiota on yleensä hyvin saatavilla jopa mökkipaikkakunnilla)
Sienimuhennokseen
Tuoreita herkkusieniä pari rasiaa (saa korvata esim tateilla tai muilla tuoreilla metsäsienillä)
suolaa
dijonin sinappia
kermaa tai smetanaa
Yrttivoihin:
tuoretta voita
persiljaa
timjamia
dijonin sinappia
valkosipulia
merisuolaa
mustapippuria

Aloita yrttivoista. TÄTÄ EI VOI OSTAA KAUPAN KYLMÄALTAASTA! Ei voi puhua samana päivänäkään makumielessä, eikä yrttivoi todellakaan ole vaikea tehdä! Ota tuore kirnuvoi lämpimään - huoneenlämpöisenä se on helppo työstää. Ei toki saa päästää sulamaankaan. Muussaa voi haarukalla, lisää raastettu valkosipuli, silputut yrtit, dijon ja suola. Tähän käyvät muuten melkein mitkä tahansa tuoreet yrtit, joita sattuu olemaan ikkunalaudalla.  Sekoita kunnes maustevoi on melko tasaista. Muodosta siitä tuorekelmun avulla sopiva pötkylä ja laita se pakkastelokeroon tai ainakin kylmään odottelemaan.

Ota liha mökin lämpöön noin tunti ennen grillausta. Poista kalvot ja siisti file. Kuivaa liha ja hiero hellästi öljyllä kauttaltaan, pippuroi ja suolaa. Grillaa hyvällä hiilloksella joka puolelta, niin että saat lihaan oikein napakan ja paahtuneen pinnan. Tämä vaatii vahvan ja kestävän hiilloksen, koska meillä liha tehdään alusta loppuun puuhiilloksella. Voi sen viimeistellä uunissakin, jos usko loppuu. Kokonaisessa fileessä on se hyvä puoli, että siitä löytyy yleensä sopivasti kypsennettyä lihaa jokaisen syöjän makuun. Laita file folioon vartiksi vetäytymään kun olet saavuttanut halutun kypsyyden.

Kun liha on paiskattu grilliin ja yrttivoi on tekeytymässä ota sienet laudalle. Perusvalkoiset herkkusienet toimivat tässä mainiosti. Puhdista sienistä multa pullasudilla ja talouspaperilla. Kuutioi sienet suurinpiirtein tasakokoisiksi. Jostakin syystä viipaloiduista sienistä tehty muhennos maistuu ihan erilaiselta kuin kuutioiduista. Pienet sienet voi laittaa vain neljään osaan, isommat useampaan. Sienet kattilaan jossa hiukan voita ja kattila liedelle kohtuulämpöön. Pyörittele sieniä kunnes hiukan laiskistuvat. Lisää kerma tai smetana ja anna tekeytyä sekoitellen ihan rauhassa. Kummallista kyllä kuutioidut sienet kestävät hyvin hauduttamista menettämättä napakkaa rakennetta. Kun tuotos vaikuttaa sopivan sakealta, mausta suolalla, dijonsinapilla ja valkopippurilla.
Nyt ollaan lähellä!

Tammenherkkutatti - Paskiksen omaa satoa!

Leikkaa maalaisleivästä jokaiselle vähintään kämmenen kokoinen lautanen. Pirskottele oliiviöljyllä ja grillaa nopeasti rapsakka ruskea väri molemmin puolin leipää.
Laita leipä lautaselle, leikkaa jokaiselle fileestä halutun kypsyisiä, noin 1cm paksuisia viipaleita. Asettele liha leivälle, leivän päälle puolen sentin siivuiset yrttivoikiekot ja kylkeen sienimuhennosta.

Suolaa ja pippuria pöytään tai kannon nokkaan. On hyvää, joskin suhteellisen brutaalia.
Jokainen voi tykönään miettiä haluaako keventää korvaamalla vaikkapa leivän burgerista esimerkiksi salaatilla. Sitten se vain ei ole enää Paskisburger.







Kalanperkuuta kalanperkuukivellä!

Vesi ei ole mistään kaukana 


 

Haukiveden tyynen pinnan alla hauet lymyävät - ja salakat järvisimpukoiden kavereina.




Ai että missä kuvat Paskisburgerista! No ei ole. Aina on ollut niin malttamattomia syöjiä , että ei ole ollut aikaa ryhtyä kuvaamaan. Ehkäpä ensi kesänä :-)



maanantai 31. maaliskuuta 2014

Keltaista kanaa - hulluna kurkumaan!

Valitan epätarkkaa kuvaa.
Meidän perheessä(mme) on asioilla tietty järjestys. Ensin kysyn kohderyhmältä mitä hän haluaa syödä ja yritän sitten toteuttaa hänen visionsa parhaani mukaan. Aina se tosin ei toimi, kun oma visioni ylittää (hänen mielestää jyrää)hänen toiveensa.
Eilen se toteutui ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä lopputuos oli molempien mieleen ja visiokin toteutui.













No alku oli hiukan hämmentävä, kun Jaskan ruokatoive oli "keltaista kanaa". Kun yritin udella mitä ihmettä hän tarkoittaa keltaisella kanalla, en oikein saanut vastausta. " Minulla on vain sellainen mielikuva, että haluaisin jotakin keltaista kanaa".

No mikäs siinä. Muistin ostaneeni jokin aika sitten tuoretta kurkumaa, kun sitä kaupassa osui silmiini. Normaalisti olen käyttänyt sitä vain aasialaiseen ruokaan (curryt yms.), mutta olen monasti miettinyt mahdollisia muitakin soveltamisalueita. En vain ole saanut aikaiseksi. Tuore kurkumahan on ihan mielettömän ihana; appelsiinisen aromaattinen tuoksu ja mahtava lempeällä tavalla mausteinen jälkimaku. Puhumattakaan ihanasta keltaisesta väristä (joka muuten värjää sormet ja kielen yhtä tehokkaasti kuin punajuurikin). Tuoreesta kurkumasta puuttuu lisäksi tyystin kurkumajauheen karvaus.

Kaiken tämän lisäksi se on yksi maailman terveysvaikutteisimmista kasveista. Ei ole sellaista tautia, jota kurkuma ei parantaisi syövästä diabetekseen ja ilmavaivoista maksasairauksiin. Saattaa auttaa rahapulaankin - ei voi tietää.

Jaskan keltainen kana.

Parmesania ja kurkumaa!

2 puhdistettua ja kuivattua kanafilettä
2 tl vehnäjauhoa
1 kananmunan valkuainen
suolaa
pippuria
20 g parmesania raasteena
2 pikkusormen kokoista kurkumanjuurta raastettuna
tuoretta timjamia silputtuna

Oliiviöljyä paistamiseen

Raasta parmesan ja kurkuma samaan kulhoon. Sekoittele ne varovasti, niin että muodostuu ihanan keltainen yhdistelmä. Voit lisätä suolan, pippurin  ja timjamin samaan seokseen.

Puhdista ja kuivaa kanafileet. Hakkaa kevyesti kahden kelmun välissä vain hiukan ohuemmaksi, niin saat tasaisemman paistotuloksen. Jauhota fileet kevyesti ja ravista ylimääräinen jauho pois. Tarkoitus on vain saada mahdollisimman ohut tarttumapinta.

Käytä kanafileet valkuaisessa (ohuesti) ja painele sitten kanafileet kurkuma-parmesanseoksessa molemmin puolin. Jos sinulla on hyvä pannu, rasvaa ei välttämättä tarvita, mutta hyvä oliiviöljy kruunaa kyllä tämänkin. Paista maltillisella lämmöllä, kunnes kana on kypsä mutta mehevä.

Itse tarjosin Keltaisen kanan Caesarsalaatin ja muutaman valkoisen parsan kera.
Ei huono!

P.S.Tein muuten tästä innostuneena toisenkin version, joka oli ainakin yhtä hyvä. Mutta siitä tuonnempana.