Rakastuin thairuokaan jo kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä. Kohderyhmä työskenteli Thaimaan ja Malesian suunnalla ja minä sain laajentaa siinä sivussa maailmankuvaani. Ensimmäiset makumatkat olivat niin tajunnanräjäyttäviä, että en koskaan voinut kuvitella itse masteroivani mitään siihen verrattavaakaan. Paitsi ettei ollut aavistustakaan siitä mistä elementeistä maut muodostuivat, voi olla varma ettei Suomesta silloin saanut mitään tarvittavia raaka-aineitakaan.Vuonna 1990 seurasin Lontoossa pienessä aasialaisessa ruokakaupassa mielestäni thaimaalaisen kotirouvan näköistä naishenkilöä. Taisin säikyttää hänet ensin pahanpäiväisesti, mutta kysyessäni voisiko hän näyttää mitä aineita tarvitsen Tom Yam Goong -keittoon, hän ystävällisesti keräsi erilaisia asioita koriini. Omassa keittiössäni sitten yritin miettiä miten niistä keitto muodostuu. Onnistui se niin hyvin, että kohderyhmä tunnisti mihin sillä on pyritty. Paljon muuta siitä keitosta ei voinut sanoakaan, kuin että johonkin oli sentään pyritty. Mutta tämä oli realismia ENNEN INTERNETTIÄ. Asiat oli pakko ratkoa luovasti - siis aikana ennen Googlea. Klondyketarinoita - sanoisi jälkikasvuni sarkastisesti.
Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella syntyivät Suomeenkin ensimmäiset aasialaisia ruokatarvikkeita myyvät liikkeet ja kun Thai Market Kasarmitorilla alkoi myydä tuoretta korianteria olin taivaassa. Enkä nyt puhu siitä surkeasta kotimaisesta ruukkulöperöstä, jota ei korianteriksi tunnista muuta kuin etiketistä. Oikeassa yrtissä pitää olla vahvat ja väkevänmakuiset juuret ja aromaattiset syvänvihreät lehdet.Ihan mahtavaa, että nykyään saa myös valmiita wontonlevyjä pakasteena. Wontonit kuuluvat kiinalaiseen keittiöön, mutta periaate on sama kun thaimaalaisissa höyrytetyissä sui-mei-mykyissä. Niistä voi sitten säveltää mielen mukaan muutakin kuin aasialasia mykyjä. Periaatteessa ne käyvät vaikka köyhän miehen ravioleista, kunhan täyte on oikea. Kohderyhmä rakastaa myös thaimakuja ja niitä meillä näissä pompuloissa yleensä on.
Teen usein alkupalaksi tai pieneksi iltaherkuksi, koska ne valmistuvat nopeasti ja ovat herkkua.
Thainyytit kahdelle
100g hyvää possulihaa tai kanaa
100g katkarapuja tai tiikerirapuja mielellään raakana.
1 rkl raastettua inkivääriä
1 valkosipulinkynsi raastettuna
loraus kalakastiketta
1 rkl hyvää soijakastiketta
1 pieni chili silputtuna
1 limenlehti hyvin pieneksi silputtuna
1-2 kevätsipulia silputtuna
Silppua possunfile tai kana mahdollisimma hienoksi terävällä veitsellä. Puhdista ravut (kuoret ja suoli pois), huuhtele ja silppua kuten lihakin.
Sekoita kulhossa kaikkien aineiden kanssa kunnes syntyy hyvä massa. Ota yksi taikinalevy peukalon ja etusormen väliin muodostamaasi kuppiin ja laita sopiva määrä täytettä keskelle. Rypistele taikina sievästi täytteen ympärille.
On makuasia suljetko nyytin kokonaan vai jätätkö sen avomalliksi. Itse jätän ylensä nyytin auki.
Taikinalevyt kannattaa pitää peitettynä, etteivät ne prosessin aikana ehdi kuivahtaa.
Nyyttien höyryttämiseen ihan paras on bambukori, joita aasialaiset kaupat myyvät parinkympin hinnalla. Jotta nyytit eivät tarttuisi korin pohjaan sinne kannattaa laittaa joko sopivan kokoinen lautanen, tai vaikka salaatinlehti.
Höyrytyksen voi tietty tehdä höyryuunissa tai mikä tekniikka itsellä onkaan käytössä. Väitän kyllä että tätä simppelia koria on vaikea lyödä millään vempaimella.
Itse laitan korin vokkiin, jonka pohjalla on sopiva määrä kiehuvaa vettä, mutta mikä tahansa kattila käy.
Sulje kori ja höyrytä noin 10 minuuttia tai kunnes ovat kypsät. Tarjoa tuoreella korianterilla tai thaibasilikalla koristettuna jonkun hyvän dippikastikkeen kanssa. Kaupan makea chikastike toimii ihan ok. Lisäksi teen itse superkastiketta (limeä, kalakastiketta, korianteria, valkosipulia ja chiliä).
Ja hei - tässä ei mene kuin puoli tuntia.
