Ota sinä kuhaa!

Parikkalan Lohikontista on paljon muistoja, joista valtaosa varsin miellyttäviä. Rakkaan edeltämenneen vielä eläessä kesään kuului erottamattomana, enemmän tai vähemmän huuruisissa merkeissä, Parikkalanvierailu ja tietysti Lohikontti silloin,kun ruuanlaitto ei ketään kiinnostanut. 
Kesähelteinen lounas ulkona terassilla eräänä lauantaipäivänä on jäänyt elämään sanontana sellaistenkin mieleen, jotka eivät silloin olleet paikalla. Sen verran monta kertaa tarina on kerrottu. Kerrotaan vielä kerran.

Viereiseen pöytään istahti keski-iän mukavasti ylittänyt pariskunta, joka välittömästi ryhtyi tutkimaan ruokalistoja.

Siihen aikaan Lohikontin yksi suosituimmista annoksista oli Metsästäjänleipä, jota herra alkoi heti pyöritellä ajatuksissaan: Täällä tuo Metsästäjänleipä on kyllä aina niin hyvää - taidanpa ottaa Metsästäjänleivän, mutta ota sinä kuhaa!"
Rouva kiemurteli toisella puolella ja yritti väistellä kuhasuositusta parhaansa mukaan. "Onhan se kuha hyvää, mutta kun se metsästäjänleipä on täällä niin herkullinen, että kyllä minäkin taidan ottaa sen Metsästäjänleivän."
"Ei, ei - kuha on niin loistava kala ja sitä saa niin harvoin, että kyllä sinun kannattaa ottaa kuhaa. Minä otan Metsästäjänleivän"

Tässä vaiheessa naapuripöydässäkin aloimme kiinnostua keskustelusta. "Anna nyt sen ottaa Metsästäjänleipä!"

Pariskunta jatko loputtomalta kuulostavaa keskustelua leivän ja kuhan välillä, mutta lopulta rouva teki päätöksensä. "Kyllä minäkin otan Metsästäjänleivän"

Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset ja herra teki tilauksen. "Minulle tulee se herkullinen Metsästäjänleipä, mutta rouvani ottaa kuhaa. Mutta pankaa merkille, että rouvani on allerginen kalalle, (pitkä tauko) ellei sitä ole paistettu voissa" Tauon aikana koko terassi pysähtyi hetkeksi pidättämään hengitystään, kunnes vitsin tylsäkö terä oli saavutettu. Rouva yritti vielä viimeisen kerran saada oman tilauksensa läpi mutta turhaan.

Meidän oli koko ajan vaikeampi olla puuttumatta keskusteluun ja myöskin vaikeuksia pitää miehiä paikoillaan. He olisivat mielellään käyneet selittämässä hiukan perusasioita naapuripöydässä. Muutama tuoppi oli poistanut ylimääräisen häveliäisyyden ja naapuripöydän herra oli suuremmassa vaarassa, kuin ymmärsikään. Nautiskeli Metsästäjänleivästään kehuskellen samalla vaimolleen miten tavattoman hyvää ja terveellistä se kuha oli, jota vaimo lautasellaan siirteli.


Vielä nykyäänkin, jos ravintolan listalla on kuhaa, minulta lipsahtaa kuin Pavlovin koiralta: Minä taidan ottaa metsästäjänleivän, mutta ota sinä kuhaa!

Turskaa valkoviinikastikkeessa, parsaa ja sokeriherneitä.

Meillä syödään tänään taas turskaa - ja ehkä alkuun peuracarpacio? Kohderymän syntymäpäivän kunniaksi.

Ohje seuraa...