Grilli kuumaksi eli pienhiukkasten puolesta!

Kanavartaat tekeillä elokuussa 2013

Meillä grillikausi alkaa heti kun ulkona tarkenee paksuihin savutamineisiin pukeutuneena. Eilenkin nuotio syttyi vaikka lämpömittarissa ei kaksinumeroisia lukuja ollutkaan. Meillä on mukava kaasugrilli ja ihan kelpoinen pöytägrilli/parila -yhdistelmä, mutta parhaat ruuat jotenkin aina syntyvät nuotiohiilloksella.

Vaikka kuulen korvissani raivokkaiden pienhiukkasvihaajien murinan julistan, että nuotion ympärillä on kaasugrilliä huomattavasti mukavampi istuskella. Meillä sudeettialueilla syttyy kyllä nuotio aina kun sää sallii. Ja se sallii aika usein. Kummipoikamme joskus naureskeli sarkastisesti, kun sinnikkäästi istuimme nuotiolla sateenvarjot pään päällä. Sopiva sää on korvien välissä. Sitäpaitsi se edistää kanssakäymistä ympäristön kanssa, kun savu houkuttelee lähinaapureita makkarapaketit kainalossa kehään.

No, vekkulit Pricen tanskalaisveljekset kokkailivat viime viikolla Elviksen lempiruokia ja siitä innoittuneena päätin tehdä kevään ensimmäisen rubin, eli kuivan mausteseoksen grilliruualle. Testasimme sitä eilen luullisiin broilerin rintafileisiin ihan kohtuullisella lopputuloksella. Tosin kypsensin fileitä hieman ensin uunissa, sillä hiilloksella isojen kanakimpaleiden kypsentäminen alusta loppuun on aika haasteellista.

Tässä tulee myös kiintoisa kosketus aikaisemmin välttelemiini sipuli- ja valkosipulijauheisiin. Miksi olen niitä välttelyt johtuu suoraan sanoen ennakkoluuloista. Olen ajatellut, että tuore tavara on aina kuivattua parempi, mutta joudun myöntämään olleeni VÄÄRÄSSÄ.
Kuivissa mausteseoksissa on se juju, että niiden pitää olla kuivia, jotta ne tarttuvat ja maustavat hyvin pääraaka-aineen. Kuivissa sipulijauheissa on myös makumielessä iso ero tuoreisiin. Olenkin törmännyt resepteihin, joissa käytetään sekä tuoretta, että kuivaa sipulia. Jauheessa tuoreen sipulin eteeriset öljyt eivät hyökkää agressiivisesti makunystyröiden kimppuun, vaan se maustaa ruuan lempeämmin ja tuo silti sopivan sipulin makeuden ja sen oman aromin esiin.

Maustehieru eli rub(i) kanalle tai possulle:

Valmiina grilliin!

2 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sinappijauhetta
1 rkl mustapippuria
1 rkl cayennepippuria (tai vähemmän jos et ole tulisen ystävä)
1 rkl paprikajauhetta
1 tl savustettua paprikajauhetta (tämän kanssa olen varovainen)
2 rkl suolaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl jauhettua sumakkia (ei haittaa jos ei löydy kaapista)

Seoksen suola kannattaa tarkistaa maistamalla hiukan - siis että on riittävästi.
Puhdista ja kuivaa kana tai liha ja hiero reilusti mausteseosta pintaan. Tässä ei kannata säästellä vaan käyttää niin paljon seosta, kun saat kiinnittymään. Annoksesta riittää kuitenkin pariin ruuanlaittokertaan. Seos säilyy tiiviissä purkissa pidemmänkin aikaa.
Tämän voi kypsentää uunissa 200°, kunnes pinta on ihana ja rapea, tai kuten minä: ensin esipaisto noin 15 min. uunissa ja loppusilaus ja kunnon grillipinta hiilloksella.

Kävi muuten taas ne klassiset, että kypsä tuote ehti haihtua ennen kuvausryhmän saapumista. Ensi kerralla - ehkä.