Rapuja, rapuja - toimii aina

Gambas Pil Pil on takuuvarma iltapala ja reseptejä löytyy paljon. Tässä minun versioni.

Valmistan herkun aina tulen- ja uuninkestävissä savissa annoskulhoissa, mutta tämän voi hyvin tehdä vokissa tai pannulla, kunhan noudattaa samoja periaatteita. Ostin aikoinaan omat vuokani Arvo Kokkoselta, enkä ole investointia katunut. Näissä on ihana tehdä rapuherkkujen lisäksi vaikka annosgratiineja yms.

Rapuherkku kahdelle

16-20 raakoja jättirapuja (tai 150g kuorittuja isoja katkarapuja)
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 keskikokoinen punainen chili renkaina (tai 1tl chilihiutaleita)
1 rkl paprikajauhetta
(1/2 tl savupaprikaa)
kourallinen silputtua litteälehtistä persiljaa
sormisuolaa
4rkl hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lorauta reilusti oliiviöljyä ruukkuihin ja laita ne uuniin kuumenemaan.
Silppua tai siivuta sillä välin valkosipuli pieneksi ja leikkaa chili reiluiksi renkaiksi. Ihan yhtä hyvin toimii kuivattu chilihiutale. Chilin määrä riippuu siitä miten pahasti itse kukin on koukussa (kapsaisiiniin).
Puhdista ja kuori raa'at ravut ja poista tumma suoli varovasti terävällä veitsellä. Suoli näkyy useimmiten selvästi keskellä selkäpuolta ja lähtee helposti, kun leikkaat veitsellä suolen reunaa, jolloin se paljastuu ja voit poistaa sen veitsen kärjellä tai sormilla. Jotkut laittavat ravut kuorineen, mutta minusta annos on mukava syödä ilman turhaa räpellystä.

Ota savikupit varovasti uunista ja laita valkosipulisilppu ja chili pöhisemään kuumaan öljyyn. Öljyn pitää olla niin kuumaa, että syntyy mukavaa kuohuntaa ja sihinää. Anna valkosipulin ja chilin kysyä 15 sekuntia ja lisää puhtaat ja kuivat ravut kulhoihin. Lisää paprikajauhe ja sekoittele varovasti, niin että ravut saavat hyvän kylvyn paprikasta ja öljystä. Ripottele sormisuolaa päälle ja laita uuniin vielä viideksi minuutiksi tai kunnes ravut saavat kauniin pinkin sävyn. Varo ylikypsentämästä, ettei tule kumia. Ota uunista ja lisää reilu ruokalusikallinen persiljasilppua annoksiin.

Nosta annokset aluslautasille ja tarjoa hyvän leivän tai patongin kanssa.

Jos teet tämän kypsistä ravuista laita uuniin vain siksi hetkeksi, että ravut ehtivät kuumentua kunnolla, mutta eivät sitkistyä.

Jos haluat enemmän lientä dippailuun voit ennen viimeistä uunikeikkaa lorauttaa tilkan valkoviiniä annoksiin.

Jos teet tämän pannulla tai vokissa, kannattaa lämmittää lautaset, jotta ruoka pysyy riittävän kuumana tarjottaessa. Siis kuumenna öljy savuavan kuumaksi, lisää valkosipuli, chili ja paprikajauheet öljyyn ja kääntele hetki. Varo ettei sipuli pala! Lisää ravut ja kääntele kunnes ovat kypsiä (valkoviini tässä vaiheessa jos käytät). Sormisuolaa, persiljat ja tarjolle lämpimistä kulhoista.

Superhyvä kesäkurpitsapiirakka!

Tämä resepti ei ole omani, mutta jaan sen silti, jotta saavuttaa vielä enemmän leipojia. On todella suussa sulava useimpien mielestä. Poikani tosin ei ollut vaikuttunut, mutta hän ei yleensä suuresti pidä suolaisen ja makean yhdistelmistä ja tässä aavistus makeutta tulee hunajasta.
Kesäkurpitsareseptejä ei ole koskaan liikaa kasvukauden ollessa kiihkeimmillään eli ystävääni lainaten - nyt on kesäkurpitsahelvetti päällä. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehden taattua laatua.

Ei paras kuva, mutta maku kyllä korvaa taiteellisen vaikutelman puutteet

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras

Ainekset

Pohja

3 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 125 g kylmää voita 1 tl valkoviinietikkaa 2 rkl kylmää vettä

                                            

Täyte

500 g kesäkurpitsaa 2 tl suolaa 250 g chèvre-vuohenjuustoa 1 dl kermaa ½ tl mustapippuria myllystä 1–2 rkl sitruunatimjamia (tai timjamia ja ½ tl raastettua sitruunankuorta) Itse suosin tavallista tuoretta timjamia ja raastettua sitruunankuorta. 

                                           

Lisäksi

 

2 rkl hunajaa 2 rkl oliiviöljyä 

                                           

Valmistusohje

1. Tee pohja. Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Brittien keittiöjumalatar Delia Smith laittaa voin pakastimeen ja sitten raastaa sen jauhojen joukkoon isolla raastimella. Helpottaa nyppimistä eikä voi ehdi lämmetä. Kannattaa kokeilla.
2. Lisää etikka ja vesi. Pyöräytä taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita 30 minuutiksi jääkaappiin.
3. Pese ja kuivaa kesäkurpitsat. Viipaloi kurpitsat ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi juustohöylällä. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen tai leivinpaperin päälle. Ripottele suola kurpitsaviipaleille ja jätä suolatut viipaleet itkemään 30 minuutiksi.
4. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (Ø 26 cm). Kauli taikina pyöreäksi levyksi jauhotetulla työpöydällä. Nosta levy kaulimen avulla vuokaan. Taputtele taikina pohjalle ja nosta taikinaa reunoilta ylös muutama sentti.
5. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja pippuri kulhossa. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä juustotäyte piiraspohjalle. Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet talouspaperilla ja lado ne vuokaan limittäin. Valuta oliiviöljy ja hunaja pinnalle.
6. Paista piirasta 40–50 minuuttia, kunnes kurpitsat saavat väriä ja piirakka on kypsä. Tarjoa lämpimänä

Vasemmalla kesäkurpitsapiirakka ja oikealla perinteinen Quiche Lorraine

Raparperihyve!

Vanhanajan vaniljakastikkeessa tällä kertaa ugandalaista vaniljaa.

Kun vauhtiin pääsin, niin antaa mennä toinenkin resetti samoin tein. Osaksi siitä syystä, että raparperiaika on kuumimmillaan eikä tämä todellakaan ole hassumpi torttu. Tämä menee mainiosti hyvä aterian jälkiruuasta, mutta myös varteenotettava herkku kahvin kumppaniksi.

Resepti on kolmivaiheinen, mutta ei todellakaan vaikea.
Tämä raparperiresepti ansaitsee tulla jaetuksi, on se sen verran herkkua eikä edes vaikea tehdä. Noh - minä tosin tein sen melkein joka vaiheelta kahdesti, mutta ei se silti vaikeaa ollut. Alkuperäinen on joku vanha ameriikanohje, joten sitä on lokalisoitu tarpeen mukaan.

Raparperihyve
(kahdeksalle)

Pohja:
60 g voita
2,5dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria


Täyte:
6 dl raparperinpaloja
3 keltuaista
2,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl täysmaitoa

Marenki:
3 valkuaista
3 rkl sokeria
vaniljaa

Pinnalle kookoshiutaleita tai mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita voi, sokeri ja vehnäjauhot pikaisesti muruiksi ja painele puru vuokaan (22 -24cm). Ehkä pienempi vuoka mielummin, että lopputulos on ihanan muhkea ja kostea. Paista 10 minuuttia.

Sekoita raparperit, maito, keltuaiset, sokeri ja pari lusikallista vehnäjauhoja keskenään ja kaada kuuman pohjan päälle. Paista vielä 45 min.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Vatkaa kunnes vaahto on jäykkää ja kiiltävää.  Levitä marenki raparperin päälle, ripottele kookoshiutaleita tai mantelilastuja pinnalle ja paista vielä kunnes marenki saan kauniin vaaleanruskean pinnan.

Jäähdytä puolisen tuntia ennen tarjoamista. Voit leikata terävällä kostutetulla lastalla sen leivoksiksi tai tarjota perinteisesti itsepalveluperiaatteella.

Perinteiset lisukkeet kuten vaniljajäätelö tai vaniljakastike toimivat pomminvarmasti.

Tätä pitää aina olla - thaimaalainen kurkkusalaatti

Kurkun kuorisuikaleet ovat niin kauniita, että toimivat koristeena

Jep - tovi on vierähtänyt, mutta nyt ryhdistäydyn jälleen, jos en muusta kuin siitä syystä, että itse muistaisin mitä olen tehnyt. Nykyinen wannabe pienviljelijän ura vie töiden ohessa muka liikaa aikaa. Reseptejä olen kyllä tehtaillut, mutta niiden dokumentointi onkin sitten jo eri juttu.

Tämä kurkkusalaatti on pitkän matkan takaa ainakin aikamielessä.  Helppo tehdä ja säilyy niin kauan kuin sitä on. Sopii lisukkeeksi grilliruualle, leivän päälle, hampurilaisen piristäjäksi ja ohimennen naposteltavaksi.

Siis kuten nykyään kokkiohjelmissa sanotaan; loistava tuote.

Teen tämän yleensä yhdestä kurkusta, mutta se riittää vain kahden hengen annokseksi, eli suosittelen tuplaamaan annoksen, jos on useampia syöjiä. Tämä on myös hyvä tapa freesata hiukan nahistunut kurkku.

Salaatti
1 tuorekurkku
1 mieto iso chili
2 pientä tai yksi iso salottisipuli. Voit myös käyttää tuoreita sipuleita varsineen.
ruukku korianteria, thaibasilikaa tai tavallista basilikaa

Liemi
2/3 dl riisietikkaa
2/3 dl kylmää vettä
3 rkl sokeria
1tl suolaa

Tee liemi ensin sekoittamalla kaikki aineet kulhossa. Sekoita kunnes kuivat aineet ovat täysin liuenneet.
Kuori sipuli ja leikkaa se hyvin ohuiksi renkaiksi. Tässä käytän itse mandoliinia, mutta terävä veitsi ja tarkka käsi toimivat myös. 
Pese chili ja siivuta myös hyvin ohuiksi renkaiksi. Chilin määrän määrää yleisön tottumus ja sietokyky.  
Laita sipulit ja chili etikkaliemeen tekeytymään.
Pese ja kuivaa kurkku. Voit osittain kuoria kurkun pitkittäin käyttäen sitrusraastinta, joilloin saat hauskan näköisen lopputuloksen, mutta ei se oikeastaan ole välttämätöntä.
Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemenet pikkulusikalla. Tuloksena olevat kurkkuveneet voit viipaloida joko aivan ohueksi tai vaihtoehtoisesti noin puolen sentin viipaleiksi. Itse leikkaan ne hieman kulmassa niin lopputuloksesta tulee kauniimpi. 
Lisää kurkut liemeen ja viimeistele haluamallasi yrtillä. Korianteri ja thaibasilika ovat molemmat ihania, mutta ihan tavallinen basilika ajaa oikein hyvin asiansa. Itse en koskaan sekoita vaan käytän yhtä yrttiä kerrallaan.

Laita kylmään lepostelemaan pariksi tunniksi tai pidempään, jos teet etukäteen. Tähteet tulevat kuluneeksi
yleensä ihan ohimennen myöhemmin.

 

Mehevä kehnäsienipiirakka!

Lupaan, että kunhan tämä sienikausi on ohi, niin plokkaan muustakin kuin sienistä, mutta kun niitä on niin paljon, niin monenlaisia ja ne on pakko joko syödä tai säilöä.
Muutamia kertoja olen tahallani jättänyt illan koiralenkiltä korin ja sieniveitsen. Ettei tulisi poimittua sieniä -  eihän se auta. 

Sitten on fliissin hihat solmussa ja sienet sisällä. Eilen löytyi ihan mahtava populaatio mustavahakkaita, joita muina vuosina löytyy vähäisesti ja usein jo valmiiksi syötyinä. Tämä perhe oli hyvässä kunnossa, kunnes sieniveitsi iski. Lisäksi keräsimme Kohderyhmän kanssa pikkuisia kehnäsieniä (ja lampaankääpää ja rouskuja), sillä hiukan isompana ne mielestä alkavat tuoksua jotenkin tympeiltä. Mutta pienet, äitinsä rinnoilta riistetyt pikkusienet ovat namia.

Mustavahakkaat päätyivät vaatekuivuriin rapsakoitumaan melko isoina paloina. Ne on Kohderyhmä jo napsinut pikkuhiljaa ihan sipseinä läppärin ääressä istuessaan, mutta kehnäsienet päätyivät piirakkaan tai kahteen.

Tämä on variaatio netissä monella nimellä pyörivästä tonnikalapiirakasta, joka on paitsi kohtuullisen kevyt myös herkullinen ja sikahelppo.

Mehevä kehnäsienipiirakka

Pohja:
200g turkkilaista jugurttia
1 muna
2,5dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
hiukan suolaa ja juustoraastetta

Täyte:
200g turkkilaista jugurttia
2 munaa
200 g kehnäsieniä prepattuna ja silputtuna
1 prk tonnikalaa valutettuna
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi raastettuna (ei puristettuna)
pari kevätsipulia silputtuna
1,5dl juustoraastetta (esim. gruyere tai cheddar toimivat hyvin)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Piko tuoreet kehnäsienet pannulle ja höyrytä liika neste pois, mutta älä kuivata liikaa. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sieniin.

Sekoita pohjan ainekset kulhossa ja levitä se voidellun vuoan pohjalle rennolla kädellä.

Sekoita kaikki täytteen aineet vaikka samassa kulhossa, sillä piirakan täytteet uppoavat muutenkin taikinaan sopuisasti. Tähän sopivat mainiosti tuoreet yrtit, mutta kannattaa vältellä liian päällekäyviä makuja. Kaprikset toisaalta toimivat ihan hyvin kohtuullisessa määrin.
Kannattaa käyttää laadukasta tonnikalaa, joka on isoina paloina - hiutaleita en itse käytä.

Levittele täyte taikinan päälle ja ripota päälle halutessasi vielä hiukan juustoraastetta. 

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on aika paksu, joten sen kypsyminen vie aikansa. 

Piirakka on hyvää niin lämpimänä kuin kylmäkin ja raikas salaatti
tekee siitä aterian.

Munakasrulla kultaisista lampaankäävistä

Lampaankääpä on sienistä rakenteeltaan ehkä kaikkein upein; silkinsileä mutta samalla rapsakka herkku. Sieniä vihaavat kummajaisetkin yleensä muuttavat mielensä hyvin laittettua lampaankääpää maistettuaan. Kypsän sienen ihana sitruunanvärinen malto on vielä kuin kruunu tälle herkulle. Maku on lempeä ja siihen on helppo yhdistää monia muita.
Kuten muutkin sienet, lampaankääpä on parasta tuoreena. 

Lohta voisi olla vähemmänkin.

Munakasrulla

5 munaa
2,5dl maitoa
loraus kermaa
1 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
valkopippuria
30 parmesanraastetta

Täyte

2-3 dl esikäsiteltyjä lampaankääpiä
1 rkl voita
makea sipuli
100 g tuorejuustoa 
150 lämminsavulohta tai 100g kylmäsavulohta
reilusti tuoreyrttejä (persilja, timjami, korianteri, tilli - yhdessä tai erikseen)

Tee munakastaikina ja paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä noin 20 minuuttia 200 asteessa. Kumoa leivinpaperille hiukan jäähtymään ja odottamaan täyttämistä.

Kuullolta voissa esikäsiteltyjä sieniä (viipaloi tuore lampaankääpä noin 1/2 sentin viipaleiksi ja haihduta pannussa ylimääräinen neste pois. Silppua sienet pienehköiksi paloiksi) pannussa sipulisilpun kera kunnes sipuli hiukan laiskistuu. Suolaa ja pippuroi.
Notkista tuorejuusto ja lisää sienet, sipuli ja yritit. Sekoittele ja maista. Levitä täyte munakkaalle ja murentele savulohi tasaisesti täytteelle.

Rullaa ja laita tuorekelmussa, saumapuoli alaspäin jääkaappiin tekeytymään. 

Sanomattakin varmaan selvää, että täytettä voi tuunata ihan loputtomasti: piparjuuri tai chili toimivat loistavasti ja pieni määrä täytteeseen käänneltyä kermavaahtoa juhlistaa lopputulosta.

Gluteeniton tästä syntyy ihan helposti jättämällä jauhot pois tai korvaamalla ne jollakin sopivalla.

Lampaankäävän erottaa typäskäävästä viimeistään pannulla - lampaankääpä muuntuu kauniin sitruunan väriseksi ja typäskääpä oranssiksi. Mutta ei huolta, ei niissä ole kuin makuero - myrkytysvaaraa ei ole.

Carpaccio herkkutateista - naaam

Kun tatteja tulee paljon ja pakastin pursuaa kantta myöten, voi vielä kokeilla jotakin erilaista. Tätä ei meillä kotona syöty - nykyajan turhuuksia tämmöset karpatsiot.

Helppo ja herkullinen on tämä alkupalana tarjottava herkku. Mutta! Tämä edellyttää todella tuoreita, napakoita ja puhtaita herkkutatteja. Kaikkein mieluiten pieni napakka männynherkkutatti.Isommista virheettömistä tateista kannattaa käyttää vain lakki ilman pillistöä.

Herkkutattiherkku kahdelle

Hiukan isompi lautanen seuraavalla kerralla!

4 kpl pientä napakkaa herkkutattia (n.8-9cm)
2 rkl oikein hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl hyvää tummaa balsamicoa
1/2 pientä valkosipulia
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Laadukasta parmesania
(Puolikas oikein hienoksi silputtua salottisipulia)

Puhdista tatit tarvittaessa pyyhkimällä kostealla puhtaalla pyyhkeellä. Viipaloi ne pitkittäin noin  3mm paksuiksi siivuiksi.
Sekoita öljy, sitruuna, balsamico ja mustapippuri keskenään ja raasta ihan hiukan valkosipulia joukkoon. Valkosipulin voit jättää pois, jos et ole sen ystävä. Maista hiukan ja lisää tippa hunajaa, jos sitruuna on liian napakka.
Marinoi sieniä muutama minuutti. Pullasuti on hyvä väline varmistaa, että tatit saavat tasaisen kylvyn. 
Laita tatit laakealle vadille nätisti vierekkäin. Ripottele hyvää sormisuolaa pintaan. 

Kauniimman tuloksen kyllä saa, kun pirskottelee marinadin puhtaiden sienten päälle suoraan tarjoiluvadille. Makuasia tämäkin.

Lisää reilusti parmesanlastuja tai murustettua parmesania. Raaste ei toimi tässä, ja auta armias, ei missään nimessä se purkissa myytävä lastulevy.
Lastuja saa muuten näppärästi veisteltyä perunankuorimaveitsellä. 
Silputun sipulin voi ripotella somasti pintaan, mutta sitä ei saa olla paljon. Toimii myös ihan hyvin ilmankin.

Taivas kuusenleppärouskuista!

Näitä saa niin harvoin. Kuusenleppärousku on siis ihan paras sieni, mutta silloin harvoin kun niitä löytää, ne ovat usein niin toukkaisia, että saalis tuppaa kutistumaan minimaaliseksi.

Tänä syksynä onnisti ja löysimme vastasyntyneen katraan ennen ötököitä. Kuusenleppärousku on paitsi mielettömän kaunis kaikkine oranssin, vihreän ja lilan sävyineen, myös kuin valmiiksi maustettu. Raakaa sientä maistaessa löytyy pähkinää, pippuria ja vahvaa umamia. 

Näitä ei kannata säilöä vaan syödä saman tien. Tämä on resepti on kokeiltu ja hyväksi havaittu!

Gratinoidut leppärouskuleivät kahdelle

• Joko iso litteä kaurasämpylä halkaistuna tai pari kunnon
  siivua maalaisleipää
• 20 g voita + leipien voiteluun vähän
• 2-3 dl tuoreita kuusenleppärouskuja
• puolikas sipuli silputtuna
• pieni valkosipulinkynsi silputtuna
• 1,5 rkl vehnäjauhoja (tai muuta suurusta)
• 1,5 dl maitoa
• 2 rkl kermaa
• valkopippuria
• 1 tl tabascoa
• cayennepippuria
• sileälehtistä persiljaa
• 30g vahvaa cheddaria tai gruyerea raasteena
• 4 siivua salamia tai muuta hepettä

Paahda halkaistut leivät ja anna jäähtyä. Silppua sienet reiluiksi paloiksi ja haihduta pannulla liiat nesteet. Lisää pannulle pari ruokalusikallista voita sekä silputut sipulit ja pyörittele hetki keskilämmöllä. Hiukan suolaa ja pippuria sienille. 

Kun sipulit ovat hiukan kuulastuneet lisää joukkoon jauhot ja kypsennä vielä noin minuutin verran, jotta jauho kypsyy. Lisää maito ja sekoittele reippaasti, jottei paakkuunnu. Maitoa sen verran, että syntyy paksuhko kastike/muhennos. Lisää kerma ja ota pannu lämmöltä. Lisää joukkoon hienoksi raastettu juusto ja tabascoa maun mukaan. Cayennea jos olet sen ystävä. Tämän ei pidä olla tulinen, mutta sellainen hieno taustahehku on hyvä. Viimeksi pieni kourallinen persiljaa tai muuta lempiyrittiä.

Voitele leivät ja silppua niille joko hiukan salamia, maukasta kinkkua tai savukalaa.  Kauho muhennos leiville ja paiskaa uuniin ylälämmölle 200 asteeseen.

Valmista on kun gratiini on kauniisti ruskettunut - 10-15min.

Kyllä tämä toimii muillakin hyvillä tuoreilla metsäsienillä. Esimerkiksi haperot, jotka pannulla käytetettynä säilyttävät ihanan rapeuden tuppaavat olemaan aivan aliarvostettuja niiden hankalan rakenteen vuoksi - haperoita ovat. Kannattaa silti kokeilla.

Tuli muuten mieleen, että pitääkin kokeilla kohokkaana. 

Sienikorin pohjalle kuuluu aina Ylä-Satakunta.

Paahdetut paprikakääröt - vaivan väärtit

Kun kääröjen antaa rauhassa tekeentyä jääkaapissa ne saa näyttämään huomattavasti siistimmältä kun nämä, heti tarjolle pannut.

Tämä on ihana kesän kylmä alkupala, mutta toimii ympäri vuoden. Alkuperäinen resepti on italialaisesta keittiöraamatusta.
Helppo ja todella herkullinen, joka sopii useimpien palettiin! Kun törmään kaupassa laadukkaisiin punaisiin tai keltaisiin paprikoihin, niin ostan. Nämä syntyvät yleensä pelkästään jääkaapin ja kuivakaapin sisällöstä. Makeimmat versiot saa punaisista paprikoista, mutta keltaisia yhdistämällä saa silmäniloa lautaselle.

Kuvan paprikat eivät ole ehtineet kunnolla asettua jääkaapissa, ja ovat siitä syystä hiukan läjämäisiä.

Täytetyt paprikakääröt neljälle

4 makeaa punaista paprikaa
1 purkki hyvää tonnikalaa valutettuna (öljyssä)
1 sellerinvarsi kuorittuna ja pienen herneen kokoiseksi silputtuna
10 mustaa oliivia silputtuna
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
1 - 1,5dl sileälehtistä persiljaa silputtuna
4 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Aloita polttamalla paprikat aivan karrelle. Tämä onnistuu helpoiten uunin grillitoiminnolla, mutta muutkin keinot ovat sallittuja. Tärkeintä on todella saada paprikoiden nahka poltettua kunnolla joka puolelta. Tämä raaka käsittely antaa niille ihanaa makeutta ja paahteisuutta, joka on tämän ruokalajin ydin. Laita poltetut paprikat kulhoon ja peitä hetkeksi tiukalla kelmulla. Tee sillä aikaa täyte.

Valuta tonnikala hyvin ja sekoita kaikki muuta ainekset kulhossa. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla.

Jos paprikat ovat nyt riittävän jäähtyneitä, voit kuoria ja poistaa siemenet varovasti. Jos olet malttanut kärventää kunnolla, paprikan kannan pitäisi irrota kevyesti vetämällä ja tuoda samalla siemenet pääosin ulos. Loput kuorenpalat saa pois talouspaperilla pyyhkimällä, mutta pienet kuorihiput eivät haittaa, vaan pikemminkin korostavat paahtunutta makua. Liruta vielä paprikoista valuva neste täytteen sekaan.
Jaa paprikat varovasti käsin niiden omien jaokkeiden mukaan joko kolmeen tai neljään osaan. Tämä riippuu miten isoja yksilöitä olet löytänyt. Lado paprikat leikkuulaudalle kuoripuoli alaspäin ja jaa täyte tasaisesti niille. Laita täyte keoksi yhteen kohtaan ja kääri hellästi rullalle.
Lado rullat saumapuoli alaspäin pieneen vuokaan ja peittele kylmään, kunnes olet valmis laittamaan tarjolle.
Leikkaa rullat terävällä veitsellä keskeltä poikki ja nosta pystyyn leikkuupuoli ylöspäin.  Maista pieni pala paprikaa ja lisää hiukan vaahterasiirappia, jos et ole tyytyväinen niiden makeuteen. Yleensä raju paahtaminen kuitenkin makeuttaa ne kielelle sopivaksi. Asettele ne tiiviisti toisiaan vasten ja koristele persiljalla.
Nämä voi hyvin tehdä vaikka muutamaa päivää etukäteen, ne melkein vain paranevat, kun maku tasaantuu. Lisäksi käsittely on helpompaa kun saavat jäähtyä ja levätä.

Kesädillat - helppo ja herkullinen iltapala

Kun illalla tekee mieli jotain pientä suolaista, valmiit pehmeät tortillapohjat ovat erinomainen lähtökohta. Itse pidän niitä pakastimessa suljettavassa muovipussissa, josta voi ottaa tarvitsemansa määrän.
Jos on glutkuongelma, niin puhtaita maissitortillojankin on saatavilla.

Käytän yleensä niitä pienempiä versioita vehnätortilloista, mutta isot menevät yhtä hyvin, jos on sopiva pannu.

Näihin voi laittaa minkä tahansa lempitäytteen, kunhan muistaa käyttää jotakin joka "liimaa" lätyt toisiinsa.

Kahdelle sopiva setti

• 4 pientä pehmeää vehnätortillaa (voivat olla vielä jäässä)
• 40 g suosikkijuustoasi ohuina siivuina. Port salut -tyyppinen toimii esimerkiksi oikein hyvin
• tuoretta basilikaa, julienne
• 8 siivua parmankinkkua, kinkkua, salamia tai mitä kaapissa on
• pala punaista paprikaa ohuina siivuina
• 2-3 rkl sinihomejuustoa murustettuna
• kevätsipulia tai makeaa sipulia ohuen ohuina siivuina
• Makeaa chilikastiketta ja chilisiivuja tarjolle.

Valmistele kaikki täytteet sopiviksi paloiksi/siivuiksi pannuun laitettavaksi. Kesädilla tehdään kerralla, eikä aikaa silppuamiseen ole, kun pannu on tulilla.

Laita pannu ilman rasvaa kohtuulämmölle ja sille ensimmäinen läpyskä. Kuorruta ensimmäinen kerros kinkulla, paprikalla ja juustolla, mutta maltilla. Ei liikaa yhteen kerrokseen.

Laita toinen tortilla edellisen päälle ja paina ja pyörittele rohkeasti läpyskää kämmenellä, kunnes pohjimmainen lettu on saanut kauniin värin ja lämpö alkaa tuntua kämmenessä. Käännä tekele lastan ja kämmenen avulla ympäri ja laita uusi kerros täytteitä kuumalle paistuneelle puolelle. Uusi tortilla täytteiden päälle ja jälleen kämmenellä painaen ja pyöritellen saat kerrokset liimattua yhteen. Käännä ja täytä vielä kerran samalla metodilla.
Periaatteessa tästä voi tehdä vaikka miten monikerroksisen, mutta neljä on yleensä ihan hyvä setti.

Nosta valmis kesädilla leikkuulaudalle ja leikkaa joko neljään tai kuuteen osaan. Pitsaleikkuri on muuten tässä oiva apuväline.

Laita tarjolle makean chikastikkeen ja basilikan kanssa.

Kuten sanottu omat lempitäytteet löytyvät ja perusideaa on todella helppo varioida. Maistuu muuten lapsillekin.

Raparperipiirakka - ei enempää eikä vähempää

Tomusokerilla naamioitu!

Keittiöjumalatar Mysi Lahtinen kirjoitti 90-luvulla Hesarin kuukausiliitteeseen aivan korvaamattomia reseptejä. Keräsin ne aikoinaan kaikki, ja ruuan tahrimat lehdenriekaleet kaivetaan edelleen säännöllisesti esiin. Paahtovanukas, grillattu vasikanmaksa pinaattipedillä, moskovanpata ovat takuuvarmoja menestyksiä kerta toisensa jälkeen. Jotkut niistä löytyvät Mysin keittokirjoista, mutta esimerkiksi tämä raparperipiirakka ei ainakaan tällaisena versiona ole löytynyt. Jaan sen siis tässä ja takaan että jos noudatat alkuperäistä, pedanttista ohjetta, et pety.

Mysin raparperipiirakka (HS kuukausiliite joskus 90-luvulla)

1/2 litraa raparperinpaloja

2 rkl hunajaa
1/2 dl sokeria (tai 1 dl)
2 tl perunajauhoja
kanelia

100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria (tai aitoa)
2 rkl sitruunamehua

1 dl kermaa
1 muna

Voitele irtoreunainen piirakkavuoka, jonka reuna voidaan irrottaa (n.20cm halkaisija).

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita raparperinpalat, sokeri ja hunaja kulhoon ja jätä mehustumaan.

Nypi kylmä voi ja jauhot murustukseksi, lisää sokeri ja vanilja ja sekoita taas kevyesti. Jos olet makean ystävä, niin lisää hiukan sokeria. Viimeksi kylmä sitruunamehu taikinaan pikaisesti sekoittaen. Älä vaivaa taikinaa liikaa, ettei se sitkisty.
















  Painele murustus vuokaan huolellisesti reunoja myöten.


Uuniin kymmeneksi minuutiksi

Heitä perunajauho raparperinpalojen joukkoon, sekoita ja kaada palat

pohjan päälle tasaisesti. Ripottele kaneli pintaan.


Paista nyt piirakkaa noin 10 minuuttia ja tee sillä välin kuorrutus. Vatkaa kerma melkein vaahdoksi, lisää siihen yksi hyvä kananmuna ja vatkaa vielä tovi. Kaada kerma paistoksen päälle ja paiskaa uuniin vielä 20-30 minuutiksi.


Ja vielä uuniin toviksi.

Lämpimän piirakan kanssa maistuu kylmä vaniljajäälö, mutta vielä paremmin

Mysin vaniljakastike!
4 dl kermaa
vaniljatanko
3 keltuaista
2 rkl sokeia

1 dl kermaa

Keitä vaniljatankoa hiljalleen kermassa noin 10 minuuttia. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kulhossa vaahdoksi. Vatkaa vähitellen joukkoon keitetty kerma, josta vaniljatanko on poistettu (kaavi siemenet kerman joukkoon). Nosta kulho vesihauteen päälle ja jatka vatkaamista kunnes kastike sakenee. Varo ettet valmista munakokkelia vaniljakastikkeen sijaan.
Vatkaa 1 dl kermaa vaahdoksi ja kääntele kastikkeen joukkoon. Peittele ja jäähdytä hyvin jääkaapissa.
Takuuhyvää!

No niin ja sillä välin kun kirjoitin tätä tekstiä piirakkani pääsi kärähtämään reunoilta. Käytin reseptiin liian suurta vuokaa, josta tulee ihanan ohut piirakka, mutta varsin herkkä palamaan :-).

Jambalaya tanssii kielellä!

Jaskan jambalaya!

Kohderyhmä hemmotteli minua äitienpäivänä herkkupäivällisellä. Maustehieruinnostukseni vaikutti tähänkin, ja kun kerran sain toivoa, pyysin häntä valmistamaan jambalayaa. Olin itse aiemmin viikolla tehnyt ison purkillisen cajunmausteseosta, joka on oleellinen osa jambalayan valmistusta.

Perusseos cajunhieruksi*- kaikki aineet kuivia:

1 rkl mustapippuria

Cajunmausteet

1 rkl cayennepippuria
1 rkl paparikajauhetta
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 rkl merisuolaa
2 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl timjamia
1 rkl oreganoa

Sekoittele sopuisaksi.

Jambalaya kahdelle

1 kanan rintafile
1 mausteinen makkara (esimerkiksi kielbasa toimii hyvin)
10 cm pätkä tulista chorizoa
150 g isoja katkarapuja tai 6 tiikerirapua (suosin katkarapuja, mutta makuasia)
isohko sipuli silputtuna
pieni vihreä ja punainen paprika
1 iso varsisellerin varsi
3 isoa tomaattia silputtuna
3 laakerinlehteä
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna
litran verran kana- tai kasvislientä
2 dl pitkäjyväistä riisiä
2 rkl kasvisöljyä
1 rkl worcestershirekastiketta

Pilko kana ja makkara sopiviksi ja hiero cajun mausteseosta reilusti palojen pintaan. (Ylläolevan ohjeen määrä on suurempi, joten siitä riittää useampaan ateriaan.) Voit laittaa kaikki muovipussiin ja mausteet perään. Pussia möyhentämällä saat mausteet tarttumaan kunnolla. Laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.

Tästä se lähtee

Valitse riittävän iso vokki tai pannu heti alkuun, ettei tule myöhemmin ongelmia. Silppua sipuli, paprikat, valkosipuli ja tomaatit. Kuumennä öljy ja paista sipulia, selleriä ja paprikoita ensin kuumassa pannussa 2-3 minuuttia, laske keskilämmölle ja lisää pilkottu valkosipuli, tomaatit ja laakerinlehdet. Pyörittele kunnes hiukan kuultavat.  

Ihana chirizoöljy maustaa heppeet

Lisää pannuun riisit ja worcestershirekastike ja pyörittele kunnes riisi on imenyt nesteet itseensä. Ala lisätä kanalientä muutamissa erissä. Tästä ei nyt tehdä risottoa, joten ei tarvitse olla niin tarkkana sen lisäilyn kanssa. Pääasia, ettei tule liian kuivaa.

Sillä välin kun riisi kypsyy valmista osa heppeistä. Laita silputut chorizoviipaleet pannuun keskilämmölle ja pyörittele kunnes ihana chiliöljy irtoaa ja makkarat saavat vähän väriä. Poista chorizot pannulta ja laita syrjään. Paista osa kanasta, makkaroista ja ravuista pannulla kauniiksi chorizon öljyssä. Laita myös sivuun odottamaan tarjollelaittoa.
Jatka jamabalayan valmistusta kunnes riisi on al dente. Lisää kana ja makkara ja kypsytä vielä noin 10 minuuttia. Jos käytät raakoja tiikerirapuja lisää ne nyt ja hämmentele kunnes ravut ovat kypsiä. Katkaravut voi lisätä aika loppumetereillä, etteivät sitkisty.

Tässä vaiheessa riisin pitäisi olla mehevää ja kypsää ja sopivasti imenyt ihanat vihannesmehut ja cajunmausteen aromit.

Maista ja säädä suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan. Astettele erikseen paistetut heppeet ihanuuden päälle ja lisää reilusti sileälehtistä persiljaa tai kuten kohderyhmä tässä versiossa, tuoretta korianteria. Tarjolle kunnon siruunanlohkon kera!

Eikä edes kovin raskasta. 

Ai että pysyinkö poissa keittiöstä! En tietenkään. Mikään ei ole ihanampaa, kuin seurata vesi kielellä ja viinilasi kädessä raavaan miehen paneutumista kokkailuun. Sitäpaitsi kohderyhmä on ihan mestari tekemään risottoja, joten tämä oli hänelle lastenleikkiä.

Ihan taivas. Kiitos!

* Tuo hieru terminä ei ole ihan itse keksimäni, vaan juontaa juurensa suurin piirtein Rooman vallan aikoihin, jolloin Suomessa oli vielä jonkinlainen yritys säilyttää suomen kieli ja estää vierasperäisten sanojen pääsy sanavarastoomme. Yksi tämän kielipoliisikomitean loistavista ehdotuksista oli termi "hierukieppo", joka olisi korvannut nykyään käytössä olevan roll onin. Ostoskoriin poimittaisiinkin Rexonan hierukieppo eikä Rexona roll on. Samoilta ajoilta erästä työtoveriani kutsuttiin tuolla lempinimellä. Liekö syynä kiiltävä pyöreä päälaki, jota vain kevyt hiusseppele somasti ympäröi.
Samainen ryhmä muuten yritti kiivaasti uskotella, että tietokoneen näppäimistössä ei ole enteriä, vaan vuoronäppäin. Viisaus voitti lopulta, kun käyttäjäneuvonnan vastaajat kyllästyivät puheluihin, joissa väittiin, ettei heidän näppäimistössään sellaista ole. Ihan samoin kuin ei sitä any key -näppäintäkään.