Kohderyhmän traumat korjattu - Kokkoset kehiin

Kokkoset

Kohderyhmän elinikäiset lihapiirakkatraumat tuli ihan vahingossa korjattua, kun rupesin muistelemaan (googlettamaan) vanhaa karjalaista lohturuokaa eli Kokkosia. Ja kun 
niitä sitten leivoin, tulin samalla korjanneeksi trauman, josta ennen en ollut edes tietoinen.
Trauma syntyi kuulemma Hämeenlinnassa 1967, kun hän oli ollut isänsä kanssa pyöräretkellä tutustumassa kesäiseen Suomeen. Käytiin Tampereella sukuloimassa ja Hämeeninnassa katsomassa nähtävyyksiä. Yövyttiin milloin sukulaisissa, milloin matkustajakodeissa ja teltassa.
Hämeenlinnassa nälkä yllätti ja isä ostanut pojalle oikein kaupunginherkun, lihapiirakan. Suuret odotukset päättyivät pojan pahaan oloon. Myöhmmin vasta Eromangan pompula jotenkin lääkitsi vuosikymmenten painajaisen. 
Voisulalla viimeistelty lämpöinen Kokkonen sai Kohderyhmän silmät kirkastumaan, ja jakamaan vuosikymmenten takaisen muiston. Hän oli kuulemma koko elämänsä miettinyt millainen hyvä lihapiirakka oikein pitäisi olla ja nyt se kuulemma on ratkennut. Jaan siis tämän lohdullisen reseptin lämpimiltään. Otin viitteitä Marttojen Valjan piiraiden taikinasta, jota sitten muokkasin kakkosversioon. 

Kuoritaikina (24 piirasta)

5 dl maitoa
35 g hiivaa (2/3 hiivapalasta)
10-12 dl durrumjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80 g voita 

Lämmitä maito ja liuota hiiva ja mausteet ennenkuin alat vaivata taikinaa. Omat nivelrikkoiset rystyseni eivät enää kestä tarvittavaa voimainkoitosta, mutta onneksi tehokas yleiskone saa vehnätaikinaan jyystettyä tarvittavan sitkon. Lisää rasva vaivaamisen loppuvaiheessa. Taikinan pitäisi olla pehmeän napakka, josta muodostuu mukava sileä pompula. Peittele taikina kohoamaan vähintään siksi aikaa, kun valmistat täytteen. Itse kävin välillä haravoimassa tunnin verran, ennen keittiöön palaamista.

Täyte on itsestä kiinni. Karjalassa tämä on ollut paikoin paastoruokaa, joten se on täytetty milloin riisillä, milloin sienillä. Minä tein lihapiirakan ja käytin vain hyvin perinteisiä makuja.

Täyte 

500g hyvää naudan jauhelihaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl maustepippuria
1tl mustapippuria
suolaa

Pyyt pivossa!

2dl kypsiä 4 viljan ateriajyviä (ohrasuurimot käyvät myös hyvin)
1 dl kuivattua tattia (jauheena)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi

1 muna voiteluun ennen uunia
20+ g voisulaa voiteluun uunin jälkeen

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
Kypsennä valitsemasi jyvät/suurimot vahvassa lihaliemessä ohjeen mukaan. Paista jauheliha ja hauduta pilkotut sipulit maustetussa jauhelihassa. Kuivatut sienet kannattaa murustaa hyvin pieneksi tai tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää kypsät jyvät (ei nestettä) jauhelihaseokseen ja ota pannu lämmöltä. Sekoita tuorejuusto jauhelihaan ja maista. Massan pitää maistua, (suola, pippurit) sillä piirakan kuori on lempeä ja tasoittaa kokonaisuuden.

Vapauta kohonnut taikina ylimääräisestä ilmasta ja pyörittele siitä siitä noin 5 cm paksu patukka.
Jaa patukka 24 osaan ja pyörittele siitä kahdella kädellä pikkupullia.
Kaulitse tai painele pullat pyöreiksi läpysköiksi (n.10-12cm halkaisija).  Laita läpyskälle noin 2 rkl täytettä ja nipistele keskeltä napakasti kiinni. Reunoja ei tarvitse voidella, taikina tarttuu kyllä. 

Laita syntynyt pötkylä vatsapuoli alaspäin uunipellille köllöttämään ja jatka kunnes pelli on täynnä. Voitele piiraat reilusti kananmunalla ja laita piiraat uuniin noin puoleksi tunniksi tai kunnes ovat kauniin värisiä. Annoksesta tulee pari pellillistä (kyllä - pelli eikä pelti).

Voitele piiraat heti uunista tultua voisulalla ja anna jäähtyä noin vartti. 

Lasi hyvää olutta ja lämmin Kokkonen tai kaksi saa kenet tahansa onnelliseksi - ei vain Kohderyhmää. 

Piiraat ovat aika isoja, joten yksi maistuu kahvin kanssa, mutta kaksi on jo lounas tai iltapala. Ja koska ovat tuoretuotteita, niin pakasta ylimääräiset samoin tein. Eivät maistu lainkaan samalta seuraavana päivänä.  

Terijokikalaa - kohderyhmä käski!

Ostan nykyään varsin harvoin tuoretta tonnikalaa, mutta tänä viikonloppuna tein poikkeuksen, kun sen ison tavaratalon hassut päivät tarjosi sertifioitua ja ystävällisesti kalastettua tuoretta tonnikalaa kohtuuhintaan. En sitten tiedä onko se kala ihan neuvottelemalla saatu kalastettua, mutta enivei - ostin.

Nautimme sitä ensi hätään ihan sashimina tykötarpeiden kera, mutta lauantai-illan ja haravointipäivän kunniaksi, kohderyhmän pyynnöstä, pihvit terijoen malliin eli 

 

Tonnikalaa teriyakikastikkeessa

Tosin muinoin söimme yhdessä pietarilaisessa ravintolassa, jossa ruokalista oli todella monella kielellä, myös suomeksi, kalaa terijokikastikkeessa. Tarina ei kerro oliko kyseessä vahinko vai listan laatijan hauska päivä. Meitä ainakin nauratti, varsinkin kun se kastike vaikutti siltä, että Terijoki oli puhtaimmat päivänsä nähnyt. Hekottelua tosin saattoi vauhdittaa myös jokunen 100 grammaa vodkaa palanpainikkeena.

Mutta asiaan!

Teriyaki

1 dl hyvää soijaa
2 rkl sherryviinietikkaa
1 dl sokeria (on paljon joo)
mustapippuria
2 cm pala tuoretta inkivääriä pieneksi silputtuna
1/2 keskikoisesta chilistä

2 kestävän kehityksen tonnikalapihviä

Kuumenna marinadin aineksia sen verran, että sokeri sulaa mukavasti. Maistele kastiketta ja tasapainota tarvittaessa etikan ja sokerin avulla. Siis jos on liian makeaa, lisää hiukan etikkaa ja päinvastoin. Koska itse menen aina lusikka edella, eli hiukan lisää tuota, ja ehkä vielä tätä, niin ihan tarkkoja määriä en osaa vannoa. 
Anna marinadin jäähtyä ja upota tonnikalapihvit marinadiin maustumaan. 

Tee sillä välin kurkkulisuke. Kurkkulisuke siksi, että jääkaappi edelleen tursuaa kasvihuonekurkkuja, ja todellakin on rajallinen se määrä, jonka niitä voi jakaa ja syödä tuoreena. Mutta tämä on mielestäni aika hyvää.

Misokurkut

1 iso kurkku
1 rkl kasvisöljyä
1 salottisipuli ohueksi siivutettuna
3 rkl hyvää vaaleaa misotahnaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria
tilkka vettä



Leikkaa kurkku pitkittäin halki ja poista siemenet. Siivuta kurkku hiukan vinottain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Hauduttele kurkkuja ja sipulia pannulla öljyssä kunnes kurkut ovat hiukan läpikuultavia, mutta vielä kohtuullisen kiinteitä.  Ota pannu liedeltä ja liuota misotahna, seesamiöljy ja seesaminsiemenet pikkutilkkaan vettä ja sekoita se kurkkuihin. Lisää korianterisilppu jos olet sen ystävä. Pidä lämpimänä.

Pyyhi tonnikalapihvit ylimääräisestä marinadista ja ota paistopinta kuumalla pannulla nopeasti molemmin puolin. Siis todella; ei kauempaa kuin 30 sekuntia per puoli.

Laita kurkkupeti lautaselle ja nosta pihvi lämpimien kurkkujen päälle. Kuumenna marinadi nopeasti pannulla ja kaada pihvin päälle.

Koristele ja syö!
Kohderyhmä hyrisi, mutta häntä on helppo miellyttää! 

Oikein hyvä jauheliha-kaalipiirakka

Näitähän nyt on verkko pullollaan, mutta kun joskus saa oikein tyydyttävän tuloksen laitan sen itsellenikin muistiin. Siis siinä mielessä olen säälittävä, että luen omaa blogiani muistaakseni mitä tein. Tähän on tultu.

Rakastan kaaliruokia ja vaikka nämä peltipiirakat ovat aika 70-lukulaisia, ihan kuin lämpimät leivätkin, niin ehkä tämä on sitten meikäläisen hidasta (toivottavasti) paluuta nuoruuteen. 

Taikina on ihan perus rahka-voitaikina ja tästä annoksesta tulee sellainen puoli pellillistä, eli noin 25cm x 40cm. Suosittelen tekemään itse - valmiilla voitaikinalla lopputuloksena on vain kaali-jauhelihapiirakka. Ei muuta.

Ryytineitoa olisi saanut olla enemmänkin

Piirakka

Pohja

200 g voita
4dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
250g maustamatonta rahkaa

Nypi huoneenlämpöinen voi kuiva-aineisiin ja lisää rahka. Sekoita keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään.

Täyte

500g hyvää naudan jauhelihaa (n.10% rasvaa)
yksi ISO sipuli (250g)
2 isoa valkosipulinkynttä
valkokaalia (ison kämmenen kokoinen pala kaalin kyljestä)
2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayennepippuria
3 rkl siirappia
3 rkl lihafondia (tiivistettä)
mustapippuria
2 rkl kuivattua timjamia
Ryytineitoa eli mustakuminaa pintaan 

Silppua sipuli, valkosipuli ja kaali silpuksi. Kaali kannattaa ensin siivuttaa tosi ohueksi ja sitten vielä pilkkoa hiukan, ettei jää pitkiä kaalinsuikaleita. Kaalin on hyvä olla ohutta ja tasakokoista optimaalisen mehevyyden takaamiseksi.

Valitse riittävän iso pannu tai kasari, ettei kaali valloita koko hellaa. Hauduttele ensin sipulia ja valkosipulia kasvisöljyssä tovi, mutta älä ruskista. Lisää kaali vähitellen, mutta melko nopeassa tahdissa sipulien seuraksi ja kääntele ahkerasti kahdella lastalla.
Kun kaali on sopivan laiskistunutta (n.15 min.), mausta siirapilla ja suolalla. Siirrä sivuun odottamaan jauhelihaa. 

Paista jauheliha kuumalla pannulla kunnes kauniin ruskeaa ja mehevää. Mausta fondilla, pippurilla ja yrteillä. Maista! Sekoita maustettu jauheliha kaalin ja sipulin kanssa ja maista taas! Jos tässä vaiheessa ei tee mieli kauhoa täytettä lusikalla, niin sitten vain maustamaan lisää. Koska en itse oikein pidä riisistä piirakoissa, täytyy pitää huoli, ettei täytteeseen jää ylimääräistä nestettä. Jos sitä on - haihduttele pois.

Kaulitse puolet taikinasta uunipellille. Taikina on aika pehmeää, joten käytin reilusti jauhoa ja itse levyn alla tuorekelmua, jonka avulla levy on helppo siirtää ja keikauttaa pellille.
Asettele jäähtynyt täyte levylle tasaiseksi kerrokseksi ja peitä taikinan toisella puolikkaalla. Nipistele yhteen ja tee tainan kanteen muutama pisto höyryjen päästämiseksi.

Voitele levy reilusti kananmunalla ja ripottele jotakin sopivaa siementä pintaan. Käytin ryytineitoa, eli nigellansiemeniä, mutta esimerkiksi unikonsiemenet käyvät hyvin.

Paistele puolisen tuntia 200 asteessa.

Tämä maistuu kuumanakin, ellei malta odottaa. Haalena oikein hyvin esimerkiksi oluen kera ja kylmänä pää puoliksi jääkaapissa takki päällä. Viimeksi mainituttu tapa oli muuten rakkaan sisäreni mielestä ainoa oikea tapa syödä lenkkimakkaraa töistä tullessa. 

Kohtuuhyvä salsa!

Chili- tomaattisalsa 

2 l kypsiä tomaatteja kaltattuna, pilkottuna ja valutettuna
6 dl sipulia pilkottuna 
4 dl vihreää paprikaa pilkottuna
3 dl jalapeno- tai muita chilejä siemenineen pilkottuna
8 valkosipulinkynttä
2 tl fenkolinsiemeniä
2 tl mustapippuria
2 rkl suolaa
1 dl muscovadosokeria
1 dl etikkaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl dl tomaattipyrettä
1/2 sitruunan mehu
kourallinen korianteria ja lehtipersiljaa

Pilko kaikki ainekset haluamaasi kokoon, sekoita ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Keittele rauhassa noin 10 minuuttia, purkita ja sulje. 
Viimeistele suljetut purkit vesihauteessa 100 asteisessa uunissa,  10 minuuttia tai vaihtoehtoisesti höyryuunissa 10 minuuttia.

Tämä on keskivahva salsa, joten chilin määrää vaihtelemalla saat vahvempaa tai miedompaa. 

Alkuperäisessä Darlenen (serkun pojan vaimo Kanaattassa) salsassa ei ollut sitruunamehua eikä yrttejä, mutta itse kaipasin lisää syvyyttä ja hapokkuutta, joten sävelsin hiukan. Mielestäni tietenkin reseptin eduksi. 

Reseptistä tulee noin 3 litraa salsaa ja peittoaa kyllä kaupan versiot.

Täytetyt jalapenot - täydellinen kumppani oluelle!

Oiva kumppani oluelle

Savuiset jalapenot

20 jalapenopippuria
120 g tuorejuustoa (Philadelphia)
50g Savu Hilma juustoa raastettuna
ripaus cayennea
rouskaus mustapippuria
1/2 tl paprikajauhetta
panchettaa tai pekonia pieneksi pilkottuna ja rapeaksi paahdettuna

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kuutioi pekoni tai panchetta pieneksi ja paahda keskilämmöllä rapeaksi. Siirrä talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Puolita chilit ja poista valtaosa siemenistä ja valkoinen osa. Sekoita raastettu savujuusto tuorejuuston sekaan, mausta cayennellä ja mustapippurilla ja lisää jäähtynyt pekoni massaan. Sekoita tasaiseksi ja painele pienellä lastalla tai lusikalla pippureiden täytteeksi.
Paista uunissa noin 10 min. kunnes saavat kauniin ruskean värin. 

Reseptiä voi varioida mielin määrin, mutta tämän juju on tuo savujuusto, joka nostaa suupalat seuraavalle tasolle.  

Rapuja, rapuja - toimii aina

Gambas Pil Pil on takuuvarma iltapala ja reseptejä löytyy paljon. Tässä minun versioni.

Valmistan herkun aina tulen- ja uuninkestävissä savissa annoskulhoissa, mutta tämän voi hyvin tehdä vokissa tai pannulla, kunhan noudattaa samoja periaatteita. Ostin aikoinaan omat vuokani Arvo Kokkoselta, enkä ole investointia katunut. Näissä on ihana tehdä rapuherkkujen lisäksi vaikka annosgratiineja yms.

Rapuherkku kahdelle

16-20 raakoja jättirapuja (tai 150g kuorittuja isoja katkarapuja)
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 keskikokoinen punainen chili renkaina (tai 1tl chilihiutaleita)
1 rkl paprikajauhetta
(1/2 tl savupaprikaa)
kourallinen silputtua litteälehtistä persiljaa
sormisuolaa
4rkl hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lorauta reilusti oliiviöljyä ruukkuihin ja laita ne uuniin kuumenemaan.
Silppua tai siivuta sillä välin valkosipuli pieneksi ja leikkaa chili reiluiksi renkaiksi. Ihan yhtä hyvin toimii kuivattu chilihiutale. Chilin määrä riippuu siitä miten pahasti itse kukin on koukussa (kapsaisiiniin).
Puhdista ja kuori raa'at ravut ja poista tumma suoli varovasti terävällä veitsellä. Suoli näkyy useimmiten selvästi keskellä selkäpuolta ja lähtee helposti, kun leikkaat veitsellä suolen reunaa, jolloin se paljastuu ja voit poistaa sen veitsen kärjellä tai sormilla. Jotkut laittavat ravut kuorineen, mutta minusta annos on mukava syödä ilman turhaa räpellystä.

Ota savikupit varovasti uunista ja laita valkosipulisilppu ja chili pöhisemään kuumaan öljyyn. Öljyn pitää olla niin kuumaa, että syntyy mukavaa kuohuntaa ja sihinää. Anna valkosipulin ja chilin kysyä 15 sekuntia ja lisää puhtaat ja kuivat ravut kulhoihin. Lisää paprikajauhe ja sekoittele varovasti, niin että ravut saavat hyvän kylvyn paprikasta ja öljystä. Ripottele sormisuolaa päälle ja laita uuniin vielä viideksi minuutiksi tai kunnes ravut saavat kauniin pinkin sävyn. Varo ylikypsentämästä, ettei tule kumia. Ota uunista ja lisää reilu ruokalusikallinen persiljasilppua annoksiin.

Nosta annokset aluslautasille ja tarjoa hyvän leivän tai patongin kanssa.

Jos teet tämän kypsistä ravuista laita uuniin vain siksi hetkeksi, että ravut ehtivät kuumentua kunnolla, mutta eivät sitkistyä.

Jos haluat enemmän lientä dippailuun voit ennen viimeistä uunikeikkaa lorauttaa tilkan valkoviiniä annoksiin.

Jos teet tämän pannulla tai vokissa, kannattaa lämmittää lautaset, jotta ruoka pysyy riittävän kuumana tarjottaessa. Siis kuumenna öljy savuavan kuumaksi, lisää valkosipuli, chili ja paprikajauheet öljyyn ja kääntele hetki. Varo ettei sipuli pala! Lisää ravut ja kääntele kunnes ovat kypsiä (valkoviini tässä vaiheessa jos käytät). Sormisuolaa, persiljat ja tarjolle lämpimistä kulhoista.

Superhyvä kesäkurpitsapiirakka!

Tämä resepti ei ole omani, mutta jaan sen silti, jotta saavuttaa vielä enemmän leipojia. On todella suussa sulava useimpien mielestä. Poikani tosin ei ollut vaikuttunut, mutta hän ei yleensä suuresti pidä suolaisen ja makean yhdistelmistä ja tässä aavistus makeutta tulee hunajasta.
Kesäkurpitsareseptejä ei ole koskaan liikaa kasvukauden ollessa kiihkeimmillään eli ystävääni lainaten - nyt on kesäkurpitsahelvetti päällä. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehden taattua laatua.

Ei paras kuva, mutta maku kyllä korvaa taiteellisen vaikutelman puutteet

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras

Ainekset

Pohja

3 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 125 g kylmää voita 1 tl valkoviinietikkaa 2 rkl kylmää vettä

                                            

Täyte

500 g kesäkurpitsaa 2 tl suolaa 250 g chèvre-vuohenjuustoa 1 dl kermaa ½ tl mustapippuria myllystä 1–2 rkl sitruunatimjamia (tai timjamia ja ½ tl raastettua sitruunankuorta) Itse suosin tavallista tuoretta timjamia ja raastettua sitruunankuorta. 

                                           

Lisäksi

 

2 rkl hunajaa 2 rkl oliiviöljyä 

                                           

Valmistusohje

1. Tee pohja. Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Brittien keittiöjumalatar Delia Smith laittaa voin pakastimeen ja sitten raastaa sen jauhojen joukkoon isolla raastimella. Helpottaa nyppimistä eikä voi ehdi lämmetä. Kannattaa kokeilla.
2. Lisää etikka ja vesi. Pyöräytä taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita 30 minuutiksi jääkaappiin.
3. Pese ja kuivaa kesäkurpitsat. Viipaloi kurpitsat ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi juustohöylällä. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen tai leivinpaperin päälle. Ripottele suola kurpitsaviipaleille ja jätä suolatut viipaleet itkemään 30 minuutiksi.
4. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (Ø 26 cm). Kauli taikina pyöreäksi levyksi jauhotetulla työpöydällä. Nosta levy kaulimen avulla vuokaan. Taputtele taikina pohjalle ja nosta taikinaa reunoilta ylös muutama sentti.
5. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja pippuri kulhossa. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä juustotäyte piiraspohjalle. Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet talouspaperilla ja lado ne vuokaan limittäin. Valuta oliiviöljy ja hunaja pinnalle.
6. Paista piirasta 40–50 minuuttia, kunnes kurpitsat saavat väriä ja piirakka on kypsä. Tarjoa lämpimänä

Vasemmalla kesäkurpitsapiirakka ja oikealla perinteinen Quiche Lorraine

Raparperihyve!

Vanhanajan vaniljakastikkeessa tällä kertaa ugandalaista vaniljaa.

Kun vauhtiin pääsin, niin antaa mennä toinenkin resetti samoin tein. Osaksi siitä syystä, että raparperiaika on kuumimmillaan eikä tämä todellakaan ole hassumpi torttu. Tämä menee mainiosti hyvä aterian jälkiruuasta, mutta myös varteenotettava herkku kahvin kumppaniksi.

Resepti on kolmivaiheinen, mutta ei todellakaan vaikea.
Tämä raparperiresepti ansaitsee tulla jaetuksi, on se sen verran herkkua eikä edes vaikea tehdä. Noh - minä tosin tein sen melkein joka vaiheelta kahdesti, mutta ei se silti vaikeaa ollut. Alkuperäinen on joku vanha ameriikanohje, joten sitä on lokalisoitu tarpeen mukaan.

Raparperihyve
(kahdeksalle)

Pohja:
60 g voita
2,5dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria


Täyte:
6 dl raparperinpaloja
3 keltuaista
2,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl täysmaitoa

Marenki:
3 valkuaista
3 rkl sokeria
vaniljaa

Pinnalle kookoshiutaleita tai mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita voi, sokeri ja vehnäjauhot pikaisesti muruiksi ja painele puru vuokaan (22 -24cm). Ehkä pienempi vuoka mielummin, että lopputulos on ihanan muhkea ja kostea. Paista 10 minuuttia.

Sekoita raparperit, maito, keltuaiset, sokeri ja pari lusikallista vehnäjauhoja keskenään ja kaada kuuman pohjan päälle. Paista vielä 45 min.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Vatkaa kunnes vaahto on jäykkää ja kiiltävää.  Levitä marenki raparperin päälle, ripottele kookoshiutaleita tai mantelilastuja pinnalle ja paista vielä kunnes marenki saan kauniin vaaleanruskean pinnan.

Jäähdytä puolisen tuntia ennen tarjoamista. Voit leikata terävällä kostutetulla lastalla sen leivoksiksi tai tarjota perinteisesti itsepalveluperiaatteella.

Perinteiset lisukkeet kuten vaniljajäätelö tai vaniljakastike toimivat pomminvarmasti.

Tätä pitää aina olla - thaimaalainen kurkkusalaatti

Kurkun kuorisuikaleet ovat niin kauniita, että toimivat koristeena

Jep - tovi on vierähtänyt, mutta nyt ryhdistäydyn jälleen, jos en muusta kuin siitä syystä, että itse muistaisin mitä olen tehnyt. Nykyinen wannabe pienviljelijän ura vie töiden ohessa muka liikaa aikaa. Reseptejä olen kyllä tehtaillut, mutta niiden dokumentointi onkin sitten jo eri juttu.

Tämä kurkkusalaatti on pitkän matkan takaa ainakin aikamielessä.  Helppo tehdä ja säilyy niin kauan kuin sitä on. Sopii lisukkeeksi grilliruualle, leivän päälle, hampurilaisen piristäjäksi ja ohimennen naposteltavaksi.

Siis kuten nykyään kokkiohjelmissa sanotaan; loistava tuote.

Teen tämän yleensä yhdestä kurkusta, mutta se riittää vain kahden hengen annokseksi, eli suosittelen tuplaamaan annoksen, jos on useampia syöjiä. Tämä on myös hyvä tapa freesata hiukan nahistunut kurkku.

Salaatti
1 tuorekurkku
1 mieto iso chili
2 pientä tai yksi iso salottisipuli. Voit myös käyttää tuoreita sipuleita varsineen.
ruukku korianteria, thaibasilikaa tai tavallista basilikaa

Liemi
2/3 dl riisietikkaa
2/3 dl kylmää vettä
3 rkl sokeria
1tl suolaa

Tee liemi ensin sekoittamalla kaikki aineet kulhossa. Sekoita kunnes kuivat aineet ovat täysin liuenneet.
Kuori sipuli ja leikkaa se hyvin ohuiksi renkaiksi. Tässä käytän itse mandoliinia, mutta terävä veitsi ja tarkka käsi toimivat myös. 
Pese chili ja siivuta myös hyvin ohuiksi renkaiksi. Chilin määrän määrää yleisön tottumus ja sietokyky.  
Laita sipulit ja chili etikkaliemeen tekeytymään.
Pese ja kuivaa kurkku. Voit osittain kuoria kurkun pitkittäin käyttäen sitrusraastinta, joilloin saat hauskan näköisen lopputuloksen, mutta ei se oikeastaan ole välttämätöntä.
Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemenet pikkulusikalla. Tuloksena olevat kurkkuveneet voit viipaloida joko aivan ohueksi tai vaihtoehtoisesti noin puolen sentin viipaleiksi. Itse leikkaan ne hieman kulmassa niin lopputuloksesta tulee kauniimpi. 
Lisää kurkut liemeen ja viimeistele haluamallasi yrtillä. Korianteri ja thaibasilika ovat molemmat ihania, mutta ihan tavallinen basilika ajaa oikein hyvin asiansa. Itse en koskaan sekoita vaan käytän yhtä yrttiä kerrallaan.

Laita kylmään lepostelemaan pariksi tunniksi tai pidempään, jos teet etukäteen. Tähteet tulevat kuluneeksi
yleensä ihan ohimennen myöhemmin.

 

Mehevä kehnäsienipiirakka!

Lupaan, että kunhan tämä sienikausi on ohi, niin plokkaan muustakin kuin sienistä, mutta kun niitä on niin paljon, niin monenlaisia ja ne on pakko joko syödä tai säilöä.
Muutamia kertoja olen tahallani jättänyt illan koiralenkiltä korin ja sieniveitsen. Ettei tulisi poimittua sieniä -  eihän se auta. 

Sitten on fliissin hihat solmussa ja sienet sisällä. Eilen löytyi ihan mahtava populaatio mustavahakkaita, joita muina vuosina löytyy vähäisesti ja usein jo valmiiksi syötyinä. Tämä perhe oli hyvässä kunnossa, kunnes sieniveitsi iski. Lisäksi keräsimme Kohderyhmän kanssa pikkuisia kehnäsieniä (ja lampaankääpää ja rouskuja), sillä hiukan isompana ne mielestä alkavat tuoksua jotenkin tympeiltä. Mutta pienet, äitinsä rinnoilta riistetyt pikkusienet ovat namia.

Mustavahakkaat päätyivät vaatekuivuriin rapsakoitumaan melko isoina paloina. Ne on Kohderyhmä jo napsinut pikkuhiljaa ihan sipseinä läppärin ääressä istuessaan, mutta kehnäsienet päätyivät piirakkaan tai kahteen.

Tämä on variaatio netissä monella nimellä pyörivästä tonnikalapiirakasta, joka on paitsi kohtuullisen kevyt myös herkullinen ja sikahelppo.

Mehevä kehnäsienipiirakka

Pohja:
200g turkkilaista jugurttia
1 muna
2,5dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
hiukan suolaa ja juustoraastetta

Täyte:
200g turkkilaista jugurttia
2 munaa
200 g kehnäsieniä prepattuna ja silputtuna
1 prk tonnikalaa valutettuna
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi raastettuna (ei puristettuna)
pari kevätsipulia silputtuna
1,5dl juustoraastetta (esim. gruyere tai cheddar toimivat hyvin)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Piko tuoreet kehnäsienet pannulle ja höyrytä liika neste pois, mutta älä kuivata liikaa. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sieniin.

Sekoita pohjan ainekset kulhossa ja levitä se voidellun vuoan pohjalle rennolla kädellä.

Sekoita kaikki täytteen aineet vaikka samassa kulhossa, sillä piirakan täytteet uppoavat muutenkin taikinaan sopuisasti. Tähän sopivat mainiosti tuoreet yrtit, mutta kannattaa vältellä liian päällekäyviä makuja. Kaprikset toisaalta toimivat ihan hyvin kohtuullisessa määrin.
Kannattaa käyttää laadukasta tonnikalaa, joka on isoina paloina - hiutaleita en itse käytä.

Levittele täyte taikinan päälle ja ripota päälle halutessasi vielä hiukan juustoraastetta. 

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on aika paksu, joten sen kypsyminen vie aikansa. 

Piirakka on hyvää niin lämpimänä kuin kylmäkin ja raikas salaatti
tekee siitä aterian.

Munakasrulla kultaisista lampaankäävistä

Lampaankääpä on sienistä rakenteeltaan ehkä kaikkein upein; silkinsileä mutta samalla rapsakka herkku. Sieniä vihaavat kummajaisetkin yleensä muuttavat mielensä hyvin laittettua lampaankääpää maistettuaan. Kypsän sienen ihana sitruunanvärinen malto on vielä kuin kruunu tälle herkulle. Maku on lempeä ja siihen on helppo yhdistää monia muita.
Kuten muutkin sienet, lampaankääpä on parasta tuoreena. 

Lohta voisi olla vähemmänkin.

Munakasrulla

5 munaa
2,5dl maitoa
loraus kermaa
1 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
valkopippuria
30 parmesanraastetta

Täyte

2-3 dl esikäsiteltyjä lampaankääpiä
1 rkl voita
makea sipuli
100 g tuorejuustoa 
150 lämminsavulohta tai 100g kylmäsavulohta
reilusti tuoreyrttejä (persilja, timjami, korianteri, tilli - yhdessä tai erikseen)

Tee munakastaikina ja paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä noin 20 minuuttia 200 asteessa. Kumoa leivinpaperille hiukan jäähtymään ja odottamaan täyttämistä.

Kuullolta voissa esikäsiteltyjä sieniä (viipaloi tuore lampaankääpä noin 1/2 sentin viipaleiksi ja haihduta pannussa ylimääräinen neste pois. Silppua sienet pienehköiksi paloiksi) pannussa sipulisilpun kera kunnes sipuli hiukan laiskistuu. Suolaa ja pippuroi.
Notkista tuorejuusto ja lisää sienet, sipuli ja yritit. Sekoittele ja maista. Levitä täyte munakkaalle ja murentele savulohi tasaisesti täytteelle.

Rullaa ja laita tuorekelmussa, saumapuoli alaspäin jääkaappiin tekeytymään. 

Sanomattakin varmaan selvää, että täytettä voi tuunata ihan loputtomasti: piparjuuri tai chili toimivat loistavasti ja pieni määrä täytteeseen käänneltyä kermavaahtoa juhlistaa lopputulosta.

Gluteeniton tästä syntyy ihan helposti jättämällä jauhot pois tai korvaamalla ne jollakin sopivalla.

Lampaankäävän erottaa typäskäävästä viimeistään pannulla - lampaankääpä muuntuu kauniin sitruunan väriseksi ja typäskääpä oranssiksi. Mutta ei huolta, ei niissä ole kuin makuero - myrkytysvaaraa ei ole.

Carpaccio herkkutateista - naaam

Kun tatteja tulee paljon ja pakastin pursuaa kantta myöten, voi vielä kokeilla jotakin erilaista. Tätä ei meillä kotona syöty - nykyajan turhuuksia tämmöset karpatsiot.

Helppo ja herkullinen on tämä alkupalana tarjottava herkku. Mutta! Tämä edellyttää todella tuoreita, napakoita ja puhtaita herkkutatteja. Kaikkein mieluiten pieni napakka männynherkkutatti.Isommista virheettömistä tateista kannattaa käyttää vain lakki ilman pillistöä.

Herkkutattiherkku kahdelle

Hiukan isompi lautanen seuraavalla kerralla!

4 kpl pientä napakkaa herkkutattia (n.8-9cm)
2 rkl oikein hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl hyvää tummaa balsamicoa
1/2 pientä valkosipulia
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Laadukasta parmesania
(Puolikas oikein hienoksi silputtua salottisipulia)

Puhdista tatit tarvittaessa pyyhkimällä kostealla puhtaalla pyyhkeellä. Viipaloi ne pitkittäin noin  3mm paksuiksi siivuiksi.
Sekoita öljy, sitruuna, balsamico ja mustapippuri keskenään ja raasta ihan hiukan valkosipulia joukkoon. Valkosipulin voit jättää pois, jos et ole sen ystävä. Maista hiukan ja lisää tippa hunajaa, jos sitruuna on liian napakka.
Marinoi sieniä muutama minuutti. Pullasuti on hyvä väline varmistaa, että tatit saavat tasaisen kylvyn. 
Laita tatit laakealle vadille nätisti vierekkäin. Ripottele hyvää sormisuolaa pintaan. 

Kauniimman tuloksen kyllä saa, kun pirskottelee marinadin puhtaiden sienten päälle suoraan tarjoiluvadille. Makuasia tämäkin.

Lisää reilusti parmesanlastuja tai murustettua parmesania. Raaste ei toimi tässä, ja auta armias, ei missään nimessä se purkissa myytävä lastulevy.
Lastuja saa muuten näppärästi veisteltyä perunankuorimaveitsellä. 
Silputun sipulin voi ripotella somasti pintaan, mutta sitä ei saa olla paljon. Toimii myös ihan hyvin ilmankin.

Taivas kuusenleppärouskuista!

Näitä saa niin harvoin. Kuusenleppärousku on siis ihan paras sieni, mutta silloin harvoin kun niitä löytää, ne ovat usein niin toukkaisia, että saalis tuppaa kutistumaan minimaaliseksi.

Tänä syksynä onnisti ja löysimme vastasyntyneen katraan ennen ötököitä. Kuusenleppärousku on paitsi mielettömän kaunis kaikkine oranssin, vihreän ja lilan sävyineen, myös kuin valmiiksi maustettu. Raakaa sientä maistaessa löytyy pähkinää, pippuria ja vahvaa umamia. 

Näitä ei kannata säilöä vaan syödä saman tien. Tämä on resepti on kokeiltu ja hyväksi havaittu!

Gratinoidut leppärouskuleivät kahdelle

• Joko iso litteä kaurasämpylä halkaistuna tai pari kunnon
  siivua maalaisleipää
• 20 g voita + leipien voiteluun vähän
• 2-3 dl tuoreita kuusenleppärouskuja
• puolikas sipuli silputtuna
• pieni valkosipulinkynsi silputtuna
• 1,5 rkl vehnäjauhoja (tai muuta suurusta)
• 1,5 dl maitoa
• 2 rkl kermaa
• valkopippuria
• 1 tl tabascoa
• cayennepippuria
• sileälehtistä persiljaa
• 30g vahvaa cheddaria tai gruyerea raasteena
• 4 siivua salamia tai muuta hepettä

Paahda halkaistut leivät ja anna jäähtyä. Silppua sienet reiluiksi paloiksi ja haihduta pannulla liiat nesteet. Lisää pannulle pari ruokalusikallista voita sekä silputut sipulit ja pyörittele hetki keskilämmöllä. Hiukan suolaa ja pippuria sienille. 

Kun sipulit ovat hiukan kuulastuneet lisää joukkoon jauhot ja kypsennä vielä noin minuutin verran, jotta jauho kypsyy. Lisää maito ja sekoittele reippaasti, jottei paakkuunnu. Maitoa sen verran, että syntyy paksuhko kastike/muhennos. Lisää kerma ja ota pannu lämmöltä. Lisää joukkoon hienoksi raastettu juusto ja tabascoa maun mukaan. Cayennea jos olet sen ystävä. Tämän ei pidä olla tulinen, mutta sellainen hieno taustahehku on hyvä. Viimeksi pieni kourallinen persiljaa tai muuta lempiyrittiä.

Voitele leivät ja silppua niille joko hiukan salamia, maukasta kinkkua tai savukalaa.  Kauho muhennos leiville ja paiskaa uuniin ylälämmölle 200 asteeseen.

Valmista on kun gratiini on kauniisti ruskettunut - 10-15min.

Kyllä tämä toimii muillakin hyvillä tuoreilla metsäsienillä. Esimerkiksi haperot, jotka pannulla käytetettynä säilyttävät ihanan rapeuden tuppaavat olemaan aivan aliarvostettuja niiden hankalan rakenteen vuoksi - haperoita ovat. Kannattaa silti kokeilla.

Tuli muuten mieleen, että pitääkin kokeilla kohokkaana. 

Sienikorin pohjalle kuuluu aina Ylä-Satakunta.